Harmittaa

23.2.2018

Tämä ohjelmakauden aikana on hiukseni vaihtaneet väriä. Kesällä 2017 päätin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni mekaanisesta värinpoistosta. Lempikampaajani hieman nikotteli, mutta suostui kuin suostuikin leikkaamaan siilin. Yllärinä paljastui mitä hassuin harmaa kuontalo. Lopputuloksesta tykkään ja aion tässä hurmaavan harmaassa värissä pysyä, vaikka sisäinen minä saattaa välillä olla ristiriidassa harmaiden harjasten kanssa.

Ehkäpä hiusteni harmaantumista on vauhdittanut teknisesti takkuillen liikkeelle lähtenyt kausi. Sähköinen hankejärjestelmä on ollut monen toimijan mielestä hivenen haasteellinen. Etenkin alkukauden hanketoimijat saivat tuta keskeneräisestä järjestelmästä. Nyt voi jo todeta, että Hyrrä on pyörii ihan hyvin, kunhan sinne pääsee.

Harmaantumistani on saattanut vauhdittaa myös tunne, että hankkeet ei ole viimeisen päälle hanskassa. Edellisillä ohjelmakausilla hankkeiden paperit kiersivät hakemus- ja maksuhakemusvaiheessa jämptisti toimistomme kautta. Tiesimme tarkkaan mitä ja mihin hankerahat olivat menneet ja missä vaiheessa mikäkin hanke on. Etenkin loppumaksatusvaiheessa on käyty toimijoiden kanssa välillä hyvinkin tarkkaan läpi mitä hankeaikana on tapahtunut, missä on menty metsään ja mikä on onnistunut odotettua paremmin. Kaikki tapaamiset vahvistivat sitä, että oikealla asialla ollaan, rahoituksella on merkitystä ja asukkaat voivat oikeasti vaikuttaa ympäristönsä kehittymiseen. Maksuhakemusten pläräämisestä oli hyötyä myös päätöksenteossa, maksareista sai hyvän kuvan esim. investointien toteutuneista kustannuksista. Tiedettiin, että tuolla on kattoremppa tehty tuohon hintaan, nyt uudet hakijat hakevat tuohon kohteeseen tuollaisilla tarjouksilla. Kannattaisikohan ehkä vielä vähän kilpailuttaa?

Tämä ohjelmakausi toi mukanaan maksatusten osalta ohituskaistan, reitin suoraan hakijalta Elyyn. Hankkeen hakemus hoituu vielä hienosti Leader-ryhmän kautta, mutta päätöksen jälkeen hanke häviää sähköiseen avaruuteen omalle radalleen. Olemme esittäneet toiveen hanketoimijoille, että saisimme vilkaista maksuhakemuksen ennen sen lähetystä Elyyn. Joskus toive toteutuu, joskus ei. Luulenpa, että Ely:n maksutarkastajat joutuvat käyttämään tällä kaudella reilusti enemmän aikaa yhtä hanketta kohden kuin aiemmin. Isoin harmituksen aihe tässä ohi kiitävässä kaistassa on kuitenkin ulkopuolisuuden tunne. Meiltä jää autenttinen onnistumisen huokaus kuulematta, kun kylätalorempan paperit ovat kasassa ja meille toimitettu. Emme myöskään kuule omin sanoin kerrottuna sitä, miten vaikkapa sen kylätalon rempan vaikutuksesta kävijämäärät ovat nousseet ja sinne on taas niin mukava mennä, lämpöiseen taloon harrastamaan.

Jotain on tehtävä. Haluamme tietää enemmän kuin nyt, olla enemmän läsnä ja kuulolla. Harmaantumiseni on pysäytettävä tämän ongelman osalta. Kaipaamme hyviä vinkkejä ongelmaan. Pienessä harmaassa päässäni pohdin ajatusta hankkeiden valmistujaisista. Juhlitaan pari kertaa vuodessa kakkukahvein kaikkia päättyneitä hankkeita yhdessä hanketoimijoiden kanssa. Juhlistetaan sitä mitä on saatu aikaan, udellaan kaikki onnistumiset ja oppimisen paikat. Piirretään piste yhteiselle puuhalle. Mitä olisitte mieltä, kuulostaako hyvälle?

 

Tällä kertaa juttuvuorossa blogissamme oli Päijänne-Leader ry:n toiminnanjohtaja Anu Taipale.

2 kommenttia artikkeliin “Harmittaa

  1. Harmaa siili sopii sinulle loistavasti samoin kuin kaikki ihanat paksut neuleet, sukat ja tunikat, villatakit ja vanttuut. Ihana että joku pukeutuu ilmaston mukaan. Mutta itse asiaan, hankkeen päättäjäiset, hieno ajatus. Kannatetaan. Juuri viimeksi juteltiin kyläyhdistyksen hallituksen kokouksessa, pitäiskö juhlia, kun saadaan kunnan laina maksettua 🙂

  2. Kiitos Päivi! 🙂 Kylmähisen on haettava lämpöä villasta tai ulkomailta :).
    Juhliminen kannattaa aina, joten kakkukahveita suunnitellaan vielä tälle keväälle.

    Anu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *