Kolme kulmaa kylätoimintaan

9.1.2017

”Maaseudun rakenne on viime vuosina ja vuosikymmeninä muuttunut merkittävästi ja kylätoiminta on yhä vahvemmin mukana maaseudun kehittämistoiminnassa. Aktiivinen kylätoiminta on mahdollisuus kylän elinvoimaisuuden ja kyläläisten vaikutusmahdollisuuksien parantamiseen – mahdollisuus kyläläisten yhteisen kanssakäymisen ja vuorovaikutussuhteiden luomiseen.”

Näillä sanoilla rustailin 2000-luvun alussa opinnäytetyötäni, tietämättä vielä nyt jo yli 15-vuotisesta työurasta nimenomaan kylätoiminnan ja kylien kehittämisen parissa. Antoisaa aikaa, johon on mahtunut niin monia oivalluksia ja ihastumisia, mutta myös pohdinnan paikkoja ja haasteita muuttuvan maailman matkassa.

Mikä saa väen vuosi vuodelta mukaan kylätoimintaan? Millainen merkitys kylätoiminnalla on asukkailleen?

Suomen yli 4000 kyläyhdistystä puhuvat puolestaan. Jo ehkä kuluneeltakin kuulostava lausahdus ”Kylätoiminnan tarkoituksena on säilyttää kylä toimivana yhteisönä, jossa ihmisten on hyvä asua ja elää.” pitää edelleen enemmän kuin hyvin paikkansa. Tätä tekstiä tuumaillessani mieleeni tuli ajatus toiminnan monesta tarkoituksesta. Ei ole yhtä oikeaa tapaa toteuttaa kylätoimintaa, vaan se muotoutuu asukkaidensa ja kylänsä näköiseksi. Jokainen taaplaa tyylillään eikä toimintaa ole tarkoituskaan saattaa tiettyyn muottiin. Jollekin sopii keskinäinen pienimuotoinen toiminta, jollekin laajempi yhteistyö jopa kansainväliseen toimintaan saakka.

Uusia oppeja ja oivalluksia

Urani aikana on ollut kunnia saada kuulla viisauksia kylätoimintatyöstä kolmelta eri oppi-isältä. Opinnäytetyössäni lausahdus ”Entisaikaan kylätoiminta palveli kylän asukkaita yhteenkuuluvuuden ja sosiaalisten suhteiden kasvattamisen vuoksi – tänä päivänä kylätoiminta on osa maaseutupolitiikkaa, ohjelmaperusteista alueellista kehittämistyötä” sisältää kaikessa kapulakielimäisyydessään kaikki nämä saamani opit: 1) Kylätoiminnan perimmäistä aatteellista merkitystä ei tule unohtaa, 2) sitkeys vie voiton hankalissakin tilanteissa sekä 3) yhteistyön merkitystä ei voi liiaksi korostaa.

Kolme kulmaa kylätoimintaan löytyy pohtiessa kylätoiminnan muuttumista vuosikymmenten varrella. Kuntarakenteiden muuttuessa monista pienistä kunnista on tullut kyliä, jotka pysyvät. Ja kylätoiminnan merkitys sekä kotiseuturakkaus ovat vahvistuneet entisestään.

Toinen mielenkiintoinen seikka on yhdistystoiminnan muuttuminen ja ihmisten osallistuminen. Kylätoiminta ei yhdistystoimintana ole samanlaista kuin esimerkiksi urheiluseurojen tai metsästysseurojen toiminta, joka perustuu pitkälti kunkin osallistujan henkilökohtaiseen mieltymykseen lajia kohtaan. Kylätoiminnassa korostuu paikan ja paikkasidonnaisuuden merkitys, joka usein iän myötä kasvaa. Siksi usein koetaankin haasteena nuoremman väen saaminen mukaan toimintaan, jos eri elämäntilanteet ovat kuljettaneet pois synnyinseuduilta.

Kylätoimintaan vaikuttaa vääjäämättä myös nykypäivän yhdistystoiminnalle ominainen muutospaine. Ihmiset eivät enää halua sitoutua pitkäaikaisiin hallituspaikkoihin ja -työskentelyyn, vaan toimintaan on mukavampi osallistua oman kiinnostuksen mukaan. Nykypäivän pop up -tyyppinen ajattelutapa onkin rantautunut osaksi myös yhdistysten arkea: mukaan voi tulla myös kertaluonteisesti, joku järjestämään tapahtumaa, toinen talkoilemaan kylätalon remontin ajaksi, kolmas pitämään vaikka kerhoa.

Kolme tapahtumaa – kolme tarinaa

Kuluvana kesänä oli ilo vierailla kolmessa erilaisessa hämäläisessä kylässä järjestäen lasten perinnepelituokioita kylän oman tapahtuman yhteydessä. Tarkemmin näitä kolmea kylää katsoessani löytyy niistä kustakin kylätoiminnan upeita onnistumisia.

Kesäkuun alussa vietettiin maanlaajuisesti Avoimet kylät -päivää. Jo perinteeksi muodostuneessa vuotuisessa tapahtumassa sadat kylät ympäri maata kutsuvat kylään ja tutustumaan kylätoimintaan, kukin omaan tapaansa. Perinnepelit jalkautuivat tuolloin ensimmäiselle keikalleen Renkoon Nummenkylään, jonka yli sata vuotiaan kyläkoulun tiloissa ja pihapiirissä järjestetään ympäri vuoden monenlaista toimintaa kyläläisille heidän tarpeidensa mukaan. Oivallus numero yksi: Kylätalo on tärkeä osa kylätoimintaa, se on kyläläisten oma kokoontumispaikka ja kylän sydän.

Elokuun loppupuolella perinnepelit jatkoivat matkaansa Hauhon Vihavuoden kylään, missä jo monet vuodet on vietetty Valon ja lepakoiden juhlaa. Upeassa luonnonkauniissa miljöössä on toiminut saha aina 1920-luvulta lähtien, joka on työllistänyt parhaimmillaan yli 200 henkeä. 90-luvun loppupuolella perustettu Vihavuosi-yhdistys kunnosti sahaperinteen ajoilta jäljellä olevasta voimalaitoksesta itselleen toimitilat, näyttelytilan, kahvilan sekä majoitushuoneen suositun kosken kalastajille. Oivallus numero kaksi: Kylätoiminta säilyttää arvokasta kulttuuriperintöä ja ammentaa toimintaansa historian havinaa.

Syksyn jo kurkistellessa matka jatkui Janakkalan Mallinkaisten kylään Maalaismarkkinoiden vieraaksi. Reilut 500 vierasta keränneet markkinat olivat oiva kattaus kylän osaamista ja yrittämistä – lähes 30 myyntipöytää notkuivat mitä upeimmista herkuista, käsitöistä ja muista tuotteista sekä eri palveluntuottajien ja yhdistysten infopisteistä. Oivallus numero kolme: kylätoiminta kokoaa yhteen eri-ikäiset asukkaat, vierailijat, yrittäjät ja yhdistykset ja esittelee parastaan.

Lopuksi

Aluksi siteerattua opinnäytetyötäni taas tarkemmin lukiessa katse kohdistui loppupohdinta-osuuteen.  Ja erityisesti lausahdukseen ”Entisaikaan kyläläisten omaehtoinen toiminta oli kyläläisten elämän suola – nykyään kehittämistä valvovat viranomaiset ja parannuksia saadaan aikaan hankerahoituksen turvin.”

Näin reilun 15 vuoden jälkeen en enää asettaisi noita kahta ajatusta vastakkain: Kyläläisten omaehtoinen toiminta on edelleen kyläläisten elämän suola. Hankerahoitus on mainio mahdollisuus kylien kehittämiseen ja tarpeiden toteuttamiseen asukaslähtöisesti ja paikallisesti. Tuhansissa ja tuhansissa hankkeissa on elävöitetty kylien toimintaa remontoimalla kylätaloja, hoitamalla maisemaa, järjestämällä tapahtumia, hankkimalla erilaisia laitteita ja välineitä sekä kirjoittamalla kyläkirjoja. Ja matka jatkuu!

 

Blogiin kirjoitti tällä kertaa Linnaseutu ry:n kyläkoordinaattori Johanna Henttinen. Juttu on julkaistu myös aikaisemmin Kalvolan kotiseutulehdessä.

 

 

Pääkuvassa: Rengon Nummenkylän kylätapahtuma

Sivukuvassa: Perinnepeljä Mallinkaisilla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *