Melkein on, mutta laastarialalla on vielä pieniä puutteita. Sehän on jo vanha juttu, että laastarilla paikkaillaan naarmuja ja suurempiakin haavoja, joskus jopa henkisiä. Nykylaastarit ovatkin sitten jo aika älykkäitä, niillä torjutaan esim. kipua ja tupakantuskaa. Vaan tarvetta olisi kyllä vielä monille uusille laastareille, kuten:
Suklaalaastari torjumaan äkkinäistä tai kroonista suklaariippuvuutta. Saisi kyllä tuoksuakin suklaalle.
Byrokratialaastari – sen kun liimaisi takamukseen, alkaisivat kiemurat oieta ja hommista selviäisi ihan normaalilla arkijärjellä.
Jotain suolaista –laastari juuri niihin hetkiin kun suklaalaastari on tehonnut ja vastareaktio alkaa. Ihan pieni ja lyhytkestoinen riittäisi.
Pekoni ja ranskikset –laastari. Ei kaipaa selityksiä, pitää olla iso ja tehokas.
Pullalaastari, sama juttu, voisi myös tuoksua vienosti.
Ja sitten se minulle ajankohtainen ja kaikkein tärkein:
Työyhteisölaastari, joka saa hiljaisen ja synkänkin seuralaisen vaikuttamaan aktiiviselta, sosiaalisesti viisaalta työyhteisöltä. Pitkä laastari, jonka voi kietoa vyötäisilleen luomaan tiukkaa halausvaikutelmaa. Sen kylkiäisenä voisi myydä pientä tarpeellisuuslaastaria, jonka käytössä pitää olla varovainen, jotta ei laukaisisi ”olen korvaamaton” syndroomaa.
On tietenkin myös asioita, joita varten ei ehdottomasti pidä keksiä laastaria eikä mitään muutakaan korviketta, aitojakin iloja pitää jäädä jäljelle, kuten:
Olut
Makkara
Viini
Jäätelö
Ystävät
Olut
Mukavat sukulaiset
Viini
Pihvi
Kirjat
Olut
Uiminen
Viini
Omat lapset
Kesä
Olut
Lettukestit
Kahvitauot
Viini
Ja silleen.
Tämä olikin sitten Leader-dinosauruksemme Liisa Hämeen viimeinen blogikirjoitus. Liisa jäi viime viikolla ansaitulle eläkkeelle. Lue lisää Liisan urasta ja mietteistä ennen eläkkeellelähtöä täältä >>
Maaseuturahoituksen viestintäkanava Hämeessä
