Mihin menet maaseutu?

3.4.2019

Viime vuosina on puhuttu ns. Nurmijärvi-ilmiön hiipumisesta, maaseudun vetovoiman heikkenemisestä ja kaupunkien keskustojen houkuttelevuuden lisääntymisestä. Kolmostietä ajellessa pääkaupunkiseudun vetovoimaa ei voi olla huomaamatta, Keimolan kohdalla on valmistumassa kokonainen uusi kerrostaloalue. Nostokurkien rykelmää katsoessa ei voi olla miettimättä, mistä kaikki asukkaat taloihin löytyvät. Vielä kun vastaavia projekteja on käynnissä pitkin koko pääkaupunkialuetta.

Talvella uutisoitiin MDI-konsulttitoimiston laatima ennuste, jonka mukaan 20 vuoden kuluessa on vain kolme kasvukeskusaluetta; pääkaupunkiseutu, Tampereen seutu ja Turun seutu. Muilla alueilla suunta olisi alaspäin. Hämeessä on aina tuotu esiin sijaintia kasvukäytävässä, ratayhteyksien ja pääväylien varrella. Mutta onko kehitys kasvukäytävässäkin kaksinapaistumassa, kasvun keskittyessä pääkaupunkiin ja Tampereelle, muun alueen jäädessä sen ulkopuolelle.

Tällaista kehitystä on minusta jo nähtävissä ja se on huolestuttava kehityssuunta. Sitä ovat olleet mm. eräät junayhteysratkaisut, jotka heikentävät alueen kilpailukykyä pendelöivistä asukkaista. Kanta-Hämeen vetovoima asuinpaikkana on myös hiipunut. Viime vuonna Kanta-Häme oli kokonaisuudessaan muuttotappioaluetta ja maakunnan väkiluku väheni. Jos tämä kehityssuunta jatkuu, se ei voi olla vaikuttamatta alueen elinvoimaisuuteen ja sitä kautta myös maaseutualueiden kehitykseen. Vaikka Hämeen lähtökohdat ovat edelleen paremmat kuin ”perinteisillä syrjäseuduilla”, tarvitaan myös aktiivisia toimenpiteitä.

Tuleeko maaseudusta biotalousplantaasi?

Nurkan takana on eduskuntavaalit ja vaalikampanjat ovat käynnissä. Vaalitenteissä esille ovat nousseet isot kysymykset kuten ilmastomuutos, sote-asiat ja yksilötasolla ihmisten eriarvoistuminen, isoja ja maaseutuun vaikuttavia asioita nämäkin. Alueiden eriarvoisuus on kuitenkin jäänyt vähälle huomiolle. Onko puolueilla halua ja keinoja vaikuttaa koko maan tasapuolisempaan kehitykseen? Vai onko maaseudulle varattu rooli vain tuottaa raaka-ainetta uuteen uljaaseen biotalousyhteiskuntaan, jonkinlaisena biotalousplantaasina, joka vain kasvattaa puuraaka-ainetta muualla oleviin suurin tuotantolaitoksiin?

Tämäkin tuottaa työtä ja toimeentuloa maaseudulle, mutta toisin kuin toisen maailmansodan jälkeisenä metsäteollisuuden ja hakkuiden kasvun aikana, koneellistuminen on vähentänyt työvoiman tarvetta merkittävästi. Riskinä on myös EU:n mahdolliset Suomen kannasta poikkeavat tulkinnat hiilinieluista ja kestävistä hakkuumääristä, jotka saattavat keikauttaa omat laskelmamme päälaelleen.

Viime viikolla olimme kuulemassa Leaderin ajankohtaisia asioita Seinäjoella. Ensimmäisenä päivänä pääsimme tutustumaan alueella toteutettuihin yleishyödyllisiin ja yrityshankkeisiin. Ainakin itse vaikutuin, kuinka isoja hankkeita Leader-rahoitteisesti on toteutettu ja kuinka merkittävä kehittämisväline paikallisen ELY-keskuksen ja Leader-ryhmien kautta toteutettava maaseutuohjelma oikein on. Yhtenä selityksenä tähän on tietenkin alueella käytössä olevan rahoituksen runsaus, suuresta kassasta on mahdollista tukea paljon ja isojakin hankkeita.

Silmiinpistävää on myös pohjalaisten vahva yhteinen tahtotila, kaikki toimivat yhdessä maakunnan puolesta ja vetävät yhtä köyttä. Ulkopuoliselle se saattaa välillä näyttäytyä ärsyttävänäkin kotiinpäin vetämisenä ja uhoamisena, mutta alueen näkökulmasta se on pelkästään loogista ja kyseessä on vain oman maakunnan etu.  Ei olla muita alueita vastaan, vaan oman alueen puolesta.

Tästä meillä hämäläisillä ja koko Etelä-Suomella olisi paljon opittavaa. Yhteistyö ja yhteiset kannat hyödyttävät koko aluetta ja sitä kautta vahvistaa myös omien tavoitteiden toteutumista. Tulevaa ohjelmakautta ajatellen on jo tullut selväksi maaseudun kehittämisrahojen merkittävä väheneminen. Miten leikkaukset kohdentuvat on vielä epäselvää, mutta yhtä köyttä vetävän maakunnan ääntä on vaikea olla huomioimatta. Pitäisikö meidän Hämeessäkin olla edes hiukan pohjalaisia?

Kirjoittajana toimi Leader-ryhmä EMO ry:n toiminnanjohtaja Esko Pietari.

 

 

Yksi kommentti artikkeliin “Mihin menet maaseutu?

  1. Vastaus Eskon kysymykseen on, että pitäisi! Vähän lisää rinnan röyhistelyä ja uhoota. Meillä tehdään ja toteutetaan niin hienoja juttuja, mutta liian vähän niistä on ääntä ja ylpeyttä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *