Kultasepästä kyläaktivaattoriksi

8.6.2018

Viime aikoina näkynyt #Olisinpatiennyt-haaste herätti itsessäkin tunteita. Vanhojahan ei saisi muistella. Tikulla silmään. Tikut valmiiksi ja tuikkaus tähän suuntaan.

En halunnut mennä peruskoulun jälkeen lukioon. Halusin opiskella isäni jalanjäljissä kultasepäksi. Pakollinen käynti opinto-ohjaajalla oli järkytys. Opo: ”mitä sinä sinne kultaseppäkouluun haet, et pääse kuitenkaan”. Eihän 15-vuotiaalle ujolle oman tiensä etsijälle voi noin sanoa!
Vaan kuinkas sitten kävikään? Pääsin sisään! Kyllä, olin itsekin yllättynyt. Hakijoita oli muistaakseni noin 300. Onneksi en lannistunut oponi sanoista. Vaan toteutin unelmani. Lue lisää »

Ainainen kiire

5.6.2018

Juttelin erään kollegani kanssa ja totesimme meillä molemmilla olevan hurjasti tekemättömiä töitä rästissä. Ei nyt mitään akuuttia päälle kaatuvaan, mutta loppua ei näy. Eipä silti, hyvähän se on että töitä riittää.

Mutta mistä tämä jatkuva ja ainainen kiire johtuu? Kaikki tekniset vempaimet ja järjestelmät helpottavat ja nopeuttavat työntekoa ja silti syntyy ruuhkaa. Vai helpottavatko ja nopeuttavatko nämä työntekoa helpottavat laitteet työntekoa? Nykymaailmassa on valtava määrä tietoa, joka on käytännössä helposti saavutettavissa ja siksi kaikkien saatavilla. Jokaiseen asiaan löytyy siten yhä enemmän taustatietoa. Ennen jonkin asian taustojen selvittämiseen riitti 10 riviä tekstiä, nyt sitä tarvitaan 10 sivua. Noin suhteellisesti ajateltuna.

Olemme siis kehässä, jossa saatavilla olevan tiedon määrä kasvattaa tiedon tarvetta. Kun tähän kierteeseen vielä lasketaan tietoyhteiskunnan haavoittuvaisuudelta suojautuminen, niin kiireitä on tiedossa. Ennen kun mikään data ei liikkunut verkossa, ei verkosta tulevia uhkia tarvinnut pelätä. Nykyään kun kaikki tieto on sähköisenä, on verkon kautta tuleva uhka nähtävästi realistinen ja siksi otettava huomioon. Ja toukokuun lopussa tulleesta sähköpostitulvasta päätellen moni toimija onkin ottanut aiheeseen liittyvän uuden lainsäädännön huomioon. Lue lisää »

Trainee has left the building

31.5.2018

Näkemiin Tuulos.

Aika on jälleen kulunut nopeasti ja minun on nyt siirryttävä uusien haasteiden pariin. Hämeenraitilla suorittamani markkinointiviestinnän harjoittelu on tullut päätökseensä. Olen ollut näitä hommia tekemässä helmikuun puolesta välistä asti. Matkan varrelle on mahtunut aivan huikeita hetkiä ja tietysti myös runsaasti haasteita. Olen oppinut paljon uusia asioita ja päässyt kokeilemaan sellaisia juttuja, joihin ei aikaisemmin ole ollut mahdollisuutta. Ajattelin, että voisin näitä vielä käsitellä tässä minun good bye -blogissa.

Meillä opiskelijoilla on tapana arvostaa harjoittelupaikkoja tarjoavat organisaatiot korkealle. Arvostus nousee, jos paikasta saa opinnäytetyöaiheen. Plussaa on myös se, että työssä pääsee tekemään oikeita käytännön asioita, jotka tukevat koulussa opittua. Nämä asiat toteutuivat minun kohdallani. Toimenkuvaani tässä harjoittelussa on kuulunut muun muassa sosiaalisen median päivittely, sisällöntuotanto, Hämeenraitti 4 US Campin organisointi, nettisivujen hallinnointi ja paljon muuta. Suhteellisen tuttuja juttuja liiketalouden koulutusohjelman ammattikorkeakouluopiskelijalle. Täysin uutena asiana minulle on Hämeenraitilla tullut juttujen kirjoittaminen. Tarkoitan siis hanke- ja yritystarinoita, joita voit bongata näiltä nettisivuilta. Toki artikkeleita olen aikoinaan lukiossa muutaman raapustellut, mutta en tässä mittakaavassa.

Näiden juttujen tekoon liittyykin paljon kivoja kokemuksia ja reissuja. Yhtenä esimerkkinä voin mainita ensimmäisen hanketarinani, jonka aiheena oli tuossa ’’naapurissa’’ sijaitseva Hanssin Jukka. Vähän kyllä tuli mietittyä, kuinkakohan tässä nyt taas käy. Nopeasti kuitenkin huomasin, että tämähän on ihan leppoista meininkiä. Sain kuunnella mielenkiintoisia tarinoita lentokoneen eri vaiheista ja pääsin istumaan lentäjän paikalle. Koneen sisällehän ei yleensä ihmisiä päästetä. Juttujen ansiosta tämä Hämptonin kantakaupungin juippi pääsikin näkemään hämäläistä maaseutua paljon tarkemmin kuin koskaan aikaisemmin. Tutustuin muun muassa Heinolaan ja Asikkalaan, joissa olin ehkä kerran lapsena viimeksi käynyt. Hämäläisten kuntien lisäksi pääsin tutustumaan aivan huikeisiin hämäläisiin hankkeisiin, yrityksiin ja näissä toimiviin ihmisiin.

Näin markkinoinnin opiskelijana minulla olisi myös muutama kehitysehdotus maaseututoimijoille. Huomasin, että markkinointi ja viestintä eivät välttämättä koe suurta arvostusta kaikkien toimijoiden keskuudessa. Ne nähdään ikään kuin vaivalloisina asioina ja niihin ei haluta panostaa. Enhän minä mikään ammattilainen ole (vielä), mutta totean silti, että markkinointi kuuluu asettaa yhtä korkealle tasolle kuin esimerkiksi kirjanpito ja muu laskentatoimi. Etenkin pienille yrityksille ja hankkeille tehokas markkinointiviestintä on elintärkeää. Maaseutu on täynnä potentiaalia. Se vain täytyy saada paremmin esille.

Työskentely Hämeenraitilla on antanut minulle paljon. Uskoisin, että näiden muutaman kuukauden aikana olen kehittynyt aivan uudelle tasolle monessa asiassa. Uskoisin myös, että Hämeenraitilta saadut kokemukset ja opit tulevat avaamaan minulle uusia ovia tulevassa työelämässäni. Tästä tahtoisin kiittää tuossa metrin päässä istuvaa työnantajaani Ullaa. Rautaiselta alan ammattilaiselta saatu jatkuva tuki ja palaute on ollut minulle tärkeää. Mukavasta harjoittelusta haluaisin kiittää myös Linnaseutu ry:n väkeä. Tämä harjoittelu on ollut juuri sitä, mitä halusinkin sen olevan ja vielä vähän enemmän.

Jaakko Launonen
harjoittelija – Hämeenraitti

Talkooperinne elää edelleen

17.5.2018

Juodessani talkookahvia paahteisen Hyvinkään lentokentän reunamilla aloin pohtimaan, mikä saa ihmiset tekemään talkoota. Lentokentällä olevaan maaliin olivat kirmanneet jo viimeisetkin lapset Hyvinkään Rastin järjestämässä Uudenmaan Alueen Oravanpolkuviestissä.  Yli kaksi sataa lasta ja nuorta; Helsingistä, Espoosta, Nurmijärveltä, Kirkkonummelta, Riihimäeltä ja muualta oli selvitellyt joukkueiden paremmuutta Hyvinkään lentokentän lähimaastossa.

Oma talkoovuoroni oli jo päättynyt ja saatoin alkaa miettimään syntyjä syviä. Purkuporukka oli aloittanut työnsä ja lentokenttä olisi taas kohta lentokenttä eikä suunnistuskilpailujen kisakeskus. Mietin, mikä motivoi ihmisiä tekemään korvauksetta työtä muutaman tunnin tapahtuman järjestämiseksi. Näissäkin kisoissa talkoota riitti. Rakentamista ja purkamista, tulospalvelua, kanttiinia, ensiapua lääkäreineen ja sairaanhoitajineen. Ja mikä ennakkotyö oli tehty kisojen suunnittelussa, ratamestarityössä, rastien viennissä ja muissa mahdollisissa töissä. Ja kaikki tämä korvauksetta, kahvi- ja sämpyläpalkalla. Lue lisää »

Syyllistämistä

18.4.2018

Minä olen kova syyllistämään itseäni monista asioista. Pitäisi syödä terveellisemmin, liikkua enemmän, viettää laatuaikaa perheen ja ystävien kanssa sekä tuijottaa sähköisiä välineitä vähemmän. Onneksi meitä syyllistetään nykyisin myös muovipussin ostosta, energian tuhlauksesta ja turhasta kuluttamisesta. Ihmiset ovatkin, osittain toki rahan voimalla, heränneet välttämään muovipussien ostamista ja useat viettävät earth houria. Sitten voisikin enemmän syyllistää siitä, että lentomatkailun suosio kasvaa jatkuvasti. Lennot ovat aivan liian halpoja siihen nähden, että yhdellä lentomatkalla voi olla suuri vaikutus yksittäisen henkilön kulutuksen aiheuttamiin kasvihuonekaasupäästöihin. Vaikka lentokoneet kehittyvät energiatehokkaammiksi, lentämisen suosion lisääntyminen vie teknisten ratkaisujen ja lentoliikenteen toiminnan tehostamisen tuomat hyödyt.

Tätä kirjoittaessani lumet sulavat niin, että korvissa suhisee! Onneksi takana on muutaman pimeän ja vähälumisen talven jälkeen ihana ja kaunis oikea hiihtotalvi. Ei ole mitään uutta tietoa, että ilmaston lämpeneminen on vaikuttanut Suomenkin säähän. Talvet ovat muuttuneet ikävän pimeiksi ja vähälumisiksi. Nyt lumien sulettua olen kaivanut polkupyörän esiin. Yritän vähentää päänsisäistä kolinaa syyllistymisestä ja kantaa korteni kekoon ympäristön puolesta välttämällä yksityisautoilua aina kun se on mahdollista. Hyötyliikunnan puolestakaan ei voi liikaa puhua.

Maaseuturahaston hankkeilla tuetaan sekä suoraan ELY-keskuksesta että Leader-ryhmistä lähimatkailuun liittyviä suoraan tai välillisesti liittyviä hankkeita. Matkailukohteita ei suinkaan ole tarkoitettu pelkästään lentokoneilla tänne rahdattavien ulkomaalaisten ihmeteltäviksi, vaan myös me paikalliset asukkaat voimme nauttia niistä. Näin voimme vähentää matkustamisen tuomia ympäristöhaittoja, jotkut kohteet voivat olla niin lähellä, että paikalle pääsee vaikkapa polkupyörällä. Ainakaan ei tarvitse matkustaa lentokoneella! Myös erilaisia ympäristön tilaa kohentavia hankkeita tuetaan ja sitä kautta edistetään ympäristöasiaa. Ympäristön tilalla on myös suoraan matkailun houkuttelevuutta lisäävää vaikutusta. On esimerkiksi huomattavasti miellyttävämpää meloa reitistöllä, missä on puhdas ja hajuton vesi.

Nyt lähden pohtimaan kehittämistä lisää Leader-ajankohtaispäiville. Tilaisuus on toisella puolella Suomea ja ympäristöystävällisempi juna on tolkuttoman kallis ja aikaa vievä. Lento sen sijaan on niin nopea ja halpa, että syyllistän itseäni ja siivillä mennään…

 

Blogin on kirjoittanut Hämeen ELY-keskuksen
rahoitusasiantuntija Tuija Hippeläinen.

Avainsanat

Viimeisimmät kirjoitukset