Muistoja, joita aika ei ole ehtinyt patinoimaan

3.4.2018

Aika kulkee vääjäämättä eteenpäin ja jättää itsestään niin kovin vähän matkan varrelle. Tuntuu kuin ei olisi aikaa katsella taaksepäin ja käännellä jo kokemansa hauraita sivuja. Hauraus tulee vasta ajan kanssa, se vie vuosia ja vuosikymmeniä. Patina hiipii kannuihin ja pannuihin vasta niiden siirtyessä eläkkeelle; koristeiksi, museoihin, varastoihin.

Ajan Patinoima hankkeemme on tulvinut arkeeni, historian hauraat sivut uudelleenpainatuksiin ja museot työtiloikseni. Pyrin kirjoittamaan tähän kokemuksiani ennen kuin niiden lyijykynämerkinnät haalistuvat ja muistojen sivut haurastuvat. Ennen kuin yksityiskohdat museoidaan ja ne saavat arkistotunnuksensa.

Kaikki alkoi kauan sitten, kaukaisessa Tuuloksen kylässä. Oli eri aikakausi, elimme vielä Kylistä Pitäjiin –hankkeen alaisuudessa noina ammoisina aikoina, joita kukaan ei kenties enää muista. Oli lokakuu Herran vuonna 2017. Alkusyksy oli niin leuto, ettei sellaista ole sittemmin tullut vastaan. Ensimmäisten kylmien ilmamassojen valuessa kaakosta kyläkoordinaattorimme kertoi mystisiä tarinoita lumen peittämistä talvista ja jouluista. Kuusista ja kynttilöistä, joissa oli oikeat liekit.  Joulupukeista, tontuista ja olkien peittämistä lattioista.

Tarinat saivat jatkoa ja korvia kuuntelemaan itseään. Ajan Patinoima joulu alkoi muodostua suunnitelmissa hiljaa, varovaisesti taustalla hiipien. Hauholaiset tarjosivat Halpparin talomuseon käyttöömme perinnejoulun näyttämöksi ja kaikki oli tekemistä vaille valmista. Perinnejoulun tutkiminen alkoi loka- marraskuun vaihteessa, kasoittain kirjoja joulun historiasta sekä tavoista viettää joulua. Tutkimuksia perinteistä ja niiden taustoista. Koiramäen joulu antoi loogisen selkärangan sille, mitä joulusta jo tiedettiin ja mitä siinä rakastettiin. Lue lisää »

Riistaa Hämeestä

23.3.2018

Alueelliset riistaneuvostot käynnistivät uuden kolmivuotisen toimikautensa elokuun alussa. Minulla on ollut mahdollisuus osallistua Hämeen ELY-keskuksen edustajana Etelä-Hämeen alueellisen riistaneuvoston toimintaan. Tehtävä on mielenkiintoinen ja tarjoaa mahdollisuuden päästä tutustumaan ja vaikuttamaan riistahallinnon toimintaan. Olen harrastanut metsästystä ja metsästyskoiratoimintaa vuosikymmeniä, joten tehtävään ryhtyessäni pelikenttä oli joiltakin osin entuudestaan tuttu.

Riistaneuvosto on aluetason toimija, joka tukee riistapolitiikkaa ja osallistuu riistapolitiikan valmisteluun. Alueellisten riistaneuvostojen tehtävistä säädetään riistahallintolaissa ja –asetuksessa. Lisäksi alueelliset riistaneuvostot osallistuvat riistakantojen hoitoa ohjaavien valtakunnallisten hoitosuunnitelmien valmisteluun. Lue lisää »

Oletko sinä(kin) tehokas suorittaja?

16.3.2018

Toiminnanjohtajamme pyysi meitä kaikkia työntekijöitä tekemään taannoin persoonallisuustestin, jonka tuloksia emme ole itseasiassa vielä yhdessä käyneet läpi, mutta ideana oli tarkastella sitä, minkälaisia persoonia työyhteisöstä löytyy. Tehtyäni testin naurahdin ääneen, sillä persoonallisuustesti kertoi minun olevan tehokas suorittaja. Tulos ei olisi voinut osua oikeampaan, sillä sitä todellakin olen. Vaikka tulos jossain määrin huvittikin minua, oli peiliin katsomisen paikka. Samoihin aikoihin luin nimittäin YLE:n sivuilta artikkelin, jossa varoteltiin ylisuorittamisen vaaroista.

Sekä hankesihteerin työ että tämän hetkinen elämäni vaatii jonkinlaista suorittamista ja suoriutumista viikosta toiseen. Tähän hankesihteerin työn tekemiseen persoonallisuustestin tulos oli kerrassaan loistava, koska esimerkiksi ”innostava suunnittelija” persoona voisi turhautua tässä paperinpyörittämisessä alta aika yksikön. Omana heikkoutenani työntekijänä tiedänkin olevan luovuuden ja innovatiivisuuden puute ja suorastaan kadehdin niitä henkilöitä, joilla putkahtelee ideoita, kuin sieniä sateella. Joskus olen jopa päätellyt asian niin, että aivojeni kapasiteetti on niin täynnä suorittamista, että millekään muulle ei jää enää tilaa. Olisikohan aika relata? Lue lisää »

Hämeestä Venetsiaan ja takaisin

1.3.2018

Koko elämäni olen asunut täällä Hämeessä kaukana kaikesta suuren maailman meiningistä. Halusin vaihtelua ja uusia kokemuksia. Halusin laittaa itseni testiin. Tilaisuutta tarjottiin ja siihen tartuin. Lähdin suorittamaan opintojani läntiseen Saksaan. Kaupunkina ja uutena kotinani toimi jalkapallojoukkueestaan tunnettu Mainz.

Sopeutuminen Frankfurtin metropolialueelle vaati aikansa, vaikka Saksan ja Suomen kulttuureissa ei niin suuria eroja olekaan. Suomen kieli oli vaihtunut englantiin ja tökkivään saksaan. Kaupoissa ei enää käytykään sunnuntaisin. Kaverit ja muut läheiset olivat kahden tuhannen kilometrin päässä. Koulunkäynti oli vaihtunut modernista vanhanaikaiseen. Oma auto oli vaihtunut linja-autoihin ja raitiovaunuihin. Fazerin sinistä ei saanut lähikaupoista. Lue lisää »

Harmittaa

23.2.2018

Tämä ohjelmakauden aikana on hiukseni vaihtaneet väriä. Kesällä 2017 päätin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni mekaanisesta värinpoistosta. Lempikampaajani hieman nikotteli, mutta suostui kuin suostuikin leikkaamaan siilin. Yllärinä paljastui mitä hassuin harmaa kuontalo. Lopputuloksesta tykkään ja aion tässä hurmaavan harmaassa värissä pysyä, vaikka sisäinen minä saattaa välillä olla ristiriidassa harmaiden harjasten kanssa.

Ehkäpä hiusteni harmaantumista on vauhdittanut teknisesti takkuillen liikkeelle lähtenyt kausi. Sähköinen hankejärjestelmä on ollut monen toimijan mielestä hivenen haasteellinen. Etenkin alkukauden hanketoimijat saivat tuta keskeneräisestä järjestelmästä. Nyt voi jo todeta, että Hyrrä on pyörii ihan hyvin, kunhan sinne pääsee. Lue lisää »

Avainsanat

Viimeisimmät kirjoitukset