Trainee has left the building

31.5.2018

Näkemiin Tuulos.

Aika on jälleen kulunut nopeasti ja minun on nyt siirryttävä uusien haasteiden pariin. Hämeenraitilla suorittamani markkinointiviestinnän harjoittelu on tullut päätökseensä. Olen ollut näitä hommia tekemässä helmikuun puolesta välistä asti. Matkan varrelle on mahtunut aivan huikeita hetkiä ja tietysti myös runsaasti haasteita. Olen oppinut paljon uusia asioita ja päässyt kokeilemaan sellaisia juttuja, joihin ei aikaisemmin ole ollut mahdollisuutta. Ajattelin, että voisin näitä vielä käsitellä tässä minun good bye -blogissa.

Meillä opiskelijoilla on tapana arvostaa harjoittelupaikkoja tarjoavat organisaatiot korkealle. Arvostus nousee, jos paikasta saa opinnäytetyöaiheen. Plussaa on myös se, että työssä pääsee tekemään oikeita käytännön asioita, jotka tukevat koulussa opittua. Nämä asiat toteutuivat minun kohdallani. Toimenkuvaani tässä harjoittelussa on kuulunut muun muassa sosiaalisen median päivittely, sisällöntuotanto, Hämeenraitti 4 US Campin organisointi, nettisivujen hallinnointi ja paljon muuta. Suhteellisen tuttuja juttuja liiketalouden koulutusohjelman ammattikorkeakouluopiskelijalle. Täysin uutena asiana minulle on Hämeenraitilla tullut juttujen kirjoittaminen. Tarkoitan siis hanke- ja yritystarinoita, joita voit bongata näiltä nettisivuilta. Toki artikkeleita olen aikoinaan lukiossa muutaman raapustellut, mutta en tässä mittakaavassa.

Näiden juttujen tekoon liittyykin paljon kivoja kokemuksia ja reissuja. Yhtenä esimerkkinä voin mainita ensimmäisen hanketarinani, jonka aiheena oli tuossa ’’naapurissa’’ sijaitseva Hanssin Jukka. Vähän kyllä tuli mietittyä, kuinkakohan tässä nyt taas käy. Nopeasti kuitenkin huomasin, että tämähän on ihan leppoista meininkiä. Sain kuunnella mielenkiintoisia tarinoita lentokoneen eri vaiheista ja pääsin istumaan lentäjän paikalle. Koneen sisällehän ei yleensä ihmisiä päästetä. Juttujen ansiosta tämä Hämptonin kantakaupungin juippi pääsikin näkemään hämäläistä maaseutua paljon tarkemmin kuin koskaan aikaisemmin. Tutustuin muun muassa Heinolaan ja Asikkalaan, joissa olin ehkä kerran lapsena viimeksi käynyt. Hämäläisten kuntien lisäksi pääsin tutustumaan aivan huikeisiin hämäläisiin hankkeisiin, yrityksiin ja näissä toimiviin ihmisiin.

Näin markkinoinnin opiskelijana minulla olisi myös muutama kehitysehdotus maaseututoimijoille. Huomasin, että markkinointi ja viestintä eivät välttämättä koe suurta arvostusta kaikkien toimijoiden keskuudessa. Ne nähdään ikään kuin vaivalloisina asioina ja niihin ei haluta panostaa. Enhän minä mikään ammattilainen ole (vielä), mutta totean silti, että markkinointi kuuluu asettaa yhtä korkealle tasolle kuin esimerkiksi kirjanpito ja muu laskentatoimi. Etenkin pienille yrityksille ja hankkeille tehokas markkinointiviestintä on elintärkeää. Maaseutu on täynnä potentiaalia. Se vain täytyy saada paremmin esille.

Työskentely Hämeenraitilla on antanut minulle paljon. Uskoisin, että näiden muutaman kuukauden aikana olen kehittynyt aivan uudelle tasolle monessa asiassa. Uskoisin myös, että Hämeenraitilta saadut kokemukset ja opit tulevat avaamaan minulle uusia ovia tulevassa työelämässäni. Tästä tahtoisin kiittää tuossa metrin päässä istuvaa työnantajaani Ullaa. Rautaiselta alan ammattilaiselta saatu jatkuva tuki ja palaute on ollut minulle tärkeää. Mukavasta harjoittelusta haluaisin kiittää myös Linnaseutu ry:n väkeä. Tämä harjoittelu on ollut juuri sitä, mitä halusinkin sen olevan ja vielä vähän enemmän.

Jaakko Launonen
harjoittelija – Hämeenraitti

Talkooperinne elää edelleen

17.5.2018

Juodessani talkookahvia paahteisen Hyvinkään lentokentän reunamilla aloin pohtimaan, mikä saa ihmiset tekemään talkoota. Lentokentällä olevaan maaliin olivat kirmanneet jo viimeisetkin lapset Hyvinkään Rastin järjestämässä Uudenmaan Alueen Oravanpolkuviestissä.  Yli kaksi sataa lasta ja nuorta; Helsingistä, Espoosta, Nurmijärveltä, Kirkkonummelta, Riihimäeltä ja muualta oli selvitellyt joukkueiden paremmuutta Hyvinkään lentokentän lähimaastossa.

Oma talkoovuoroni oli jo päättynyt ja saatoin alkaa miettimään syntyjä syviä. Purkuporukka oli aloittanut työnsä ja lentokenttä olisi taas kohta lentokenttä eikä suunnistuskilpailujen kisakeskus. Mietin, mikä motivoi ihmisiä tekemään korvauksetta työtä muutaman tunnin tapahtuman järjestämiseksi. Näissäkin kisoissa talkoota riitti. Rakentamista ja purkamista, tulospalvelua, kanttiinia, ensiapua lääkäreineen ja sairaanhoitajineen. Ja mikä ennakkotyö oli tehty kisojen suunnittelussa, ratamestarityössä, rastien viennissä ja muissa mahdollisissa töissä. Ja kaikki tämä korvauksetta, kahvi- ja sämpyläpalkalla. Lue lisää »

Syyllistämistä

18.4.2018

Minä olen kova syyllistämään itseäni monista asioista. Pitäisi syödä terveellisemmin, liikkua enemmän, viettää laatuaikaa perheen ja ystävien kanssa sekä tuijottaa sähköisiä välineitä vähemmän. Onneksi meitä syyllistetään nykyisin myös muovipussin ostosta, energian tuhlauksesta ja turhasta kuluttamisesta. Ihmiset ovatkin, osittain toki rahan voimalla, heränneet välttämään muovipussien ostamista ja useat viettävät earth houria. Sitten voisikin enemmän syyllistää siitä, että lentomatkailun suosio kasvaa jatkuvasti. Lennot ovat aivan liian halpoja siihen nähden, että yhdellä lentomatkalla voi olla suuri vaikutus yksittäisen henkilön kulutuksen aiheuttamiin kasvihuonekaasupäästöihin. Vaikka lentokoneet kehittyvät energiatehokkaammiksi, lentämisen suosion lisääntyminen vie teknisten ratkaisujen ja lentoliikenteen toiminnan tehostamisen tuomat hyödyt.

Tätä kirjoittaessani lumet sulavat niin, että korvissa suhisee! Onneksi takana on muutaman pimeän ja vähälumisen talven jälkeen ihana ja kaunis oikea hiihtotalvi. Ei ole mitään uutta tietoa, että ilmaston lämpeneminen on vaikuttanut Suomenkin säähän. Talvet ovat muuttuneet ikävän pimeiksi ja vähälumisiksi. Nyt lumien sulettua olen kaivanut polkupyörän esiin. Yritän vähentää päänsisäistä kolinaa syyllistymisestä ja kantaa korteni kekoon ympäristön puolesta välttämällä yksityisautoilua aina kun se on mahdollista. Hyötyliikunnan puolestakaan ei voi liikaa puhua.

Maaseuturahaston hankkeilla tuetaan sekä suoraan ELY-keskuksesta että Leader-ryhmistä lähimatkailuun liittyviä suoraan tai välillisesti liittyviä hankkeita. Matkailukohteita ei suinkaan ole tarkoitettu pelkästään lentokoneilla tänne rahdattavien ulkomaalaisten ihmeteltäviksi, vaan myös me paikalliset asukkaat voimme nauttia niistä. Näin voimme vähentää matkustamisen tuomia ympäristöhaittoja, jotkut kohteet voivat olla niin lähellä, että paikalle pääsee vaikkapa polkupyörällä. Ainakaan ei tarvitse matkustaa lentokoneella! Myös erilaisia ympäristön tilaa kohentavia hankkeita tuetaan ja sitä kautta edistetään ympäristöasiaa. Ympäristön tilalla on myös suoraan matkailun houkuttelevuutta lisäävää vaikutusta. On esimerkiksi huomattavasti miellyttävämpää meloa reitistöllä, missä on puhdas ja hajuton vesi.

Nyt lähden pohtimaan kehittämistä lisää Leader-ajankohtaispäiville. Tilaisuus on toisella puolella Suomea ja ympäristöystävällisempi juna on tolkuttoman kallis ja aikaa vievä. Lento sen sijaan on niin nopea ja halpa, että syyllistän itseäni ja siivillä mennään…

 

Blogin on kirjoittanut Hämeen ELY-keskuksen
rahoitusasiantuntija Tuija Hippeläinen.

Muistoja, joita aika ei ole ehtinyt patinoimaan

3.4.2018

Aika kulkee vääjäämättä eteenpäin ja jättää itsestään niin kovin vähän matkan varrelle. Tuntuu kuin ei olisi aikaa katsella taaksepäin ja käännellä jo kokemansa hauraita sivuja. Hauraus tulee vasta ajan kanssa, se vie vuosia ja vuosikymmeniä. Patina hiipii kannuihin ja pannuihin vasta niiden siirtyessä eläkkeelle; koristeiksi, museoihin, varastoihin.

Ajan Patinoima hankkeemme on tulvinut arkeeni, historian hauraat sivut uudelleenpainatuksiin ja museot työtiloikseni. Pyrin kirjoittamaan tähän kokemuksiani ennen kuin niiden lyijykynämerkinnät haalistuvat ja muistojen sivut haurastuvat. Ennen kuin yksityiskohdat museoidaan ja ne saavat arkistotunnuksensa.

Kaikki alkoi kauan sitten, kaukaisessa Tuuloksen kylässä. Oli eri aikakausi, elimme vielä Kylistä Pitäjiin –hankkeen alaisuudessa noina ammoisina aikoina, joita kukaan ei kenties enää muista. Oli lokakuu Herran vuonna 2017. Alkusyksy oli niin leuto, ettei sellaista ole sittemmin tullut vastaan. Ensimmäisten kylmien ilmamassojen valuessa kaakosta kyläkoordinaattorimme kertoi mystisiä tarinoita lumen peittämistä talvista ja jouluista. Kuusista ja kynttilöistä, joissa oli oikeat liekit.  Joulupukeista, tontuista ja olkien peittämistä lattioista.

Tarinat saivat jatkoa ja korvia kuuntelemaan itseään. Ajan Patinoima joulu alkoi muodostua suunnitelmissa hiljaa, varovaisesti taustalla hiipien. Hauholaiset tarjosivat Halpparin talomuseon käyttöömme perinnejoulun näyttämöksi ja kaikki oli tekemistä vaille valmista. Perinnejoulun tutkiminen alkoi loka- marraskuun vaihteessa, kasoittain kirjoja joulun historiasta sekä tavoista viettää joulua. Tutkimuksia perinteistä ja niiden taustoista. Koiramäen joulu antoi loogisen selkärangan sille, mitä joulusta jo tiedettiin ja mitä siinä rakastettiin. Lue lisää »

Riistaa Hämeestä

23.3.2018

Alueelliset riistaneuvostot käynnistivät uuden kolmivuotisen toimikautensa elokuun alussa. Minulla on ollut mahdollisuus osallistua Hämeen ELY-keskuksen edustajana Etelä-Hämeen alueellisen riistaneuvoston toimintaan. Tehtävä on mielenkiintoinen ja tarjoaa mahdollisuuden päästä tutustumaan ja vaikuttamaan riistahallinnon toimintaan. Olen harrastanut metsästystä ja metsästyskoiratoimintaa vuosikymmeniä, joten tehtävään ryhtyessäni pelikenttä oli joiltakin osin entuudestaan tuttu.

Riistaneuvosto on aluetason toimija, joka tukee riistapolitiikkaa ja osallistuu riistapolitiikan valmisteluun. Alueellisten riistaneuvostojen tehtävistä säädetään riistahallintolaissa ja –asetuksessa. Lisäksi alueelliset riistaneuvostot osallistuvat riistakantojen hoitoa ohjaavien valtakunnallisten hoitosuunnitelmien valmisteluun. Lue lisää »

Avainsanat

Viimeisimmät kirjoitukset