Unelma: koti maalla

10.10.2017

Olen seurannut sosiaalisen median kautta Puolangan pessimistipäiviä jo jonkin aikaa. Loistavia lausahduksia ja päivän piristyksiä. Kerrassaan hienoa markkinointityötä pienen paikkakunnan näkyvyyden puolesta! Kyseessä on muuten Leader-hanke. Suosittelen tutustumaan. Tai siis suosittelin vielä eilen. Tänään kasvoille lävähti Puolangan pessimistien toimesta: ”Unelmat ovat pettymysten kivijalka”.

Olen unelmoija. Saan unelmoinnista lisämakua arkeen. Innostun helposti ja silloin realismi unohtuu. Ärsyynnyn, jos joku musertaa unelmani realismilla. Se uhkaa tappaa unelmani. Joskus unelmat kuolevat realismin iskusta kerralla, joskus kitumalla. Molempi pahempi.

Nyt asun paluumuuttajana keskustaajamassa. Maailmalta palatessani olin iloinen ensimmäisestä omasta kodista, joka oli hienossa, vanhassa kerrostalossa. Asunto oli pieni kuin mikä. Näin monta kertaa unta, että löysin asunnostani makuuhuoneen. Todellisuus oli toista. No nyt haaveissa on jo jonkin aikaa ollut oma talo. Maalla. Ei naapureita näköetäisyydellä. Kuitenkin suhteellisen hyvien yhteyksien päästä, ettei tarvitsisi autoa vaihtaa nelivetoon. Lankkulattiat, pönttöuuneja ja puuhella. Unelmia riittää. Keskeisintä on kuitenkin haave omasta rauhasta ja talosta missä on sielu.

No nyt kiikarissa on hieno noin 100-vuotias hirsitalo. Maalla. Ei naapureita näköetäisyydellä. Lankkulattiat, pönttöuuneja ja puuhella. Olen rakastunut, enkä ole vielä edes nähnyt livenä koko paikkaa. Ensimmäiseen kohtaamiseemme on vielä neljä yötä.

Toisaalta joku pieni ääni jossain kuiskii korvaani:
Riittääkö uskallus?

Jossain joku viisas sanoi ”älä anna pelon estää toteuttamasta haaveitasi”. Monta asiaa olisin voinut jättää pelon takia tekemättä. Ja jotain on varmasti jäänytkin. Haaveilijana ja haaveita toteuttamalla saa elämään uutta ulottuvuutta. Se vaatii taitoa ottaa riskejä. Haaveiden toteuttaminen ei tietenkään aina tarkoita onnistumista. Epäonnistumiset ovat joskus jopa johtaneet parempaan lopputulokseen, kuin mitä haaveillessa osasi edes toivoa. Eikä kaikkia haaveita ole tietenkään tarkoitettu toteutettaviksi. Tiedän.

En suostu kuitenkaan allekirjoittamaan Puolangan pessimistipäivien päivän aforismia: ”Unelmat ovat pettymysten kivijalka”. En tiedä miten neljän yön päästä käy. Yksi on varmaa: muutan maalle. Ennemmin tai myöhemmin. Enkä lakkaa unelmoimasta. Ikinä.

Henna Pirkonen on Päijänne-Leaderin viestintäassistentti sekä Päijät-Hämeen kylien sihteeri.

 

Kirjoittaja (kuvassa oikealla) unelmoi aivastellen koirasta vajaa 30 vuotta ja päätti lopulta toteuttaa unelmansa.

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *