Nummen Eränkävijät rakentaa esteettömän leirialueen Renkoon

Leader-tuella ratkaiseva merkitys kehittämiselle

 

Partiolippukunta Nummen Eränkävijät rakentaa Renkoon Vesajärvelle esteetöntä leirialuetta. Samalla madalletaan partion harrastamisen kynnystä ja mahdollistetaan toiminta mahdollisimman monelle, myös liikuntaesteisille. Lippukunta pyörittää jo erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille Sisu-partiota.

Nummen Eränkävijöiden lippukunnassa on jo pitkään suunniteltu Vesajärven leirialueen kehittämistä. Kaiken takana on halu tehdä maastosta helppokulkuisempi erityistä tukea tarvitseville ja varsinkin liikuntaesteisille.

− Haluamme madaltaa partion harrastamisen kynnystä ja saada myös liikuntarajoitteisia mukaan partioon. Tarkoituksena on tehdä hankalakulkuisesta leirialueesta mahdollisimman toimiva ja erilaisia kohderyhmiä palveleva, lippukunnanjohtaja Jukka Niemi kertoo.

Vesajärvelle rakennetaan kahden vuoden aikana kompostoiva inva-wc, puuvaja, laavu ja nuotiopaikka sekä rantalaituri vedenottoa helpottamaan. Kallioisen mäen päällä seisovan lipputangon ympärille rakennetaan puulava, jotta lipputangolla pääsisi turvallisesti liikkumaan.

− Kaikki rakenteet tehdään esteettömiksi. Pääsy mahdollistetaan kunnostamalla kulkuväylät, jotta niillä voidaan liikkua esimerkiksi pyörätuolilla. Soritamme reitit tai laitamme kulkuväylille puukatteet, Niemi selittää tulevia rakenteita.

Tällä hetkellä Nummen Eränkävijöissä on 150 jäsentä, joista lapsia ja nuoria noin 100. Kun leirialueen infra saadaan kuntoon, toimintaa ja tarjontaa voidaan laajentaa.

− Paljon puhutaan yhdenvertaisuudesta, mutta käytännön teot jäävät usein vajaiksi tai tekemättä. Itse inhoan kauniiden korulauseiden heittämistä, jos ei oikeasti myös toimita. Ja on minulle itsellänikin pieni oma lehmä ojassa alueen kehittämisessä, pyörätuolilla liikkuva Jukka Niemi hymyilee.

Aikuiset Partiossa -ryhmä harjoittelee Vesajärven leirialueella yöleiriä varten puolijoukkueteltan pystyttämistä. Arto Niemelän ohjeita noudattaa Sanna Selkälä (vas.), Paula Laukkanen ja Natalia Sotnik.

Leader-tuki ratkaiseva

Vesajärven leirialueen muutosta tehdään EU:n maaseuturahaston tuella. Hankkeelle haettiin ja saatiin rahoitusta Hämeenlinnan seudulla toimivalta Leader-ryhmä Linnaseutu ry:ltä. Ilman Leader-tukea hanke olisi jäänyt tekemättä.

− Kustannusarviomme on yli 23.000 euroa, ei meillä sellaisia rahoja ole. Leader-tuen saaminen oli aivan ratkaisevaa, Jukka Niemi painottaa.

Hankkeeseen saatiin rahoitusta puolet kustannuksista ja omarahoitusosuutta katetaan talkootöillä. Työtunteja on laskettu tulevan noin 500.

− Meillä on partiossa monen alan ammattilaisia, myös rakennusalalta, joita saamme mukaan talkoisiin. Rakentaminen alkaa nyt keväällä ja työt saadaan toivottavasti tehtyä ensi vuoden puolella.

Koska partio toimii pääasiallisesti Hämeenlinnassa, ei lippukunnassa tiedetty, että yhdistys voisi hakea tukea maaseuturahastosta. Leirialue kuitenkin sijaitsee maaseutualueella, joten toiminta oli tukikelpoista. Niemi kiitteleekin Leader-ryhmä Linnaseutua ja sen toiminnanjohtaja Jussi Pakaria, jolta on saanut apua koko hakuprosessin ajan.

− Olen saanut Jussilta älyttömän hienon tuen ja olen apuun todella tyytyväinen, Jukka Niemi hymyilee.

Sisu-partio erityistä tukea tarvitseville

Jukka Niemen mukaan partio on monipuolinen harrastus, joka sopii hienosti myös erityistä tukea tarvitseville. Toimintaa sovelletaankin esimerkiksi Sisu-partiossa, jonka Niemi perusti kaksi vuotta sitten.

− Ryhmässä on kymmenkunta lasta, joilla on liikuntarajoitteita, kehitysvammaa tai esimerkiksi oppimishäiriöitä. Aiemmin ei Hämeenlinnan alueella ole tällaista toimintaa ollut. Leirialueen muutos tulee helpottamaan myös Sisu-ryhmän toimintaa.

Yksi uusi toimintamuoto on Aikuisena Partioon -ryhmä, joka aloitti toimintansa muutama kuukausi sitten. Tarkoituksena on saattaa partioharrastuksen piiriin aikuisia, olivat he sitten aiemmin partiota harrastaneet tai eivät.

− Aikuiset ovat partion tekijöitä, tukijoita ja mahdollistajia. Lapsia on kyllä tulossa toimintaan mukaan, mutta aikuisista on aina pulaa. Siksi käynnistimme keväällä rekrytoinnin ja AP-ryhmän, Jukka Niemi toteaa.

Aikuisena Partioon -toiminnassa aloitti keväällä myös hämeenlinnalainen Heikki Selkälä. Vaikka aiempaa kokemusta partiosta ei olekaan, on harrastus vienyt mennessään.

− Vanhempi poikamme, 9-vuotias Luukas on jo partiossa ja 3-vuotias Niklas seuraa pian perässä. Olemme keskustelleet vaimoni kanssa, että voisimme alkaa vetää Sudenpentu-ryhmää. Tulemme totta kai myös talkoisiin, jotta saamme leirialueen kuntoon, Heikki Selkälä kertoo.

Selkälän mukaan perhe lähti mukaan partiotoimintaan, koska kaikki tykkäävät olla ja retkeillä luonnossa.

− Lisäksi partiossa sekä lapset että aikuiset oppivat yleishyödyllisiä asioita, kuten sosiaalisia taitoja ja ruoan laittoa, joita tarvitsee elämässä muutenkin, Selkälä hymyilee.

Heikki Selkälä lähti mukaan partion toimintaan aikuisiällä. Tarkoituksena on myös alkaa ohjaamaan lasten Sudenpentu-ryhmää. Taustalla Jukka Niemi, Natalia Sotnik ja Paula Laukkanen.

 

Faktaa:

Partiolippukunta Nummen Eränkävijät ry, perustettu 1972

Jäseniä noin 150, joista lapsia ja nuoria noin 100

Hämeenlinnan seudun suurin partiolippukunta, seudulla lippukuntia yhteensä 16

Kehittämishanke: Vesajärven esteetön leirialue

Hanketukea saatu Leader-ryhmä Linnaseutu ry:ltä EU:n maaseuturahastosta

Hankkeen kustannus noin 23.000 €, josta julkinen tuki 50 %


Teksti ja kuvat: Ulla Harju/Hämeenraitti

Pääsiäisperinteet näkyivät ja maistuivat pääsiäisen päiväkahveilla

Pääsiäinen on täynnä perinteitä – pääsiäispuput, -tiput ja -noidat ovat mukana lähes jokaisen suomalaisen pääsiäisen vietossa jollain tapaa. Mutta mistä nämä kaikki perinteet juontavat juurensa? Siihen saatiin vastauksia tikkutiistaina pääsiäisen päiväkahveilla, kun Hämeenlinna Upseerikerholla tarjoiltiin niin Pappilan hätävaraa kuin kananmuniakin.

− Olemme eri tilaisuuksissa ja tapahtumissa tuoneet esille entisajan vuotuisjuhlien viettotapoja. Aiemmin olemme juhlistaneet laskiaista, juhannusta, kekriä ja joulua. Nyt vuotuisjuhlista esille pääsi pääsiäinen, kyläkoordinaattori Johanna Henttinen Leader-ryhmä Linnaseutu ry:stä kertoo.

Päiväkahvien aikana kuultiin, miten pääsiäisen perinteet ovat muodostuneet ja miten ne ovat siirtyneet osaksi juhlapyhiemme viettoa. Uudelleen syntymisen ja henkiin heräämisen tematiikka pääsiäisen vietossa on ikivanhaa perua, jo kaukaa ajoilta ennen tunnetuinta ylösnousijaa.

− Esimerkiksi pienet tiput liittyvät pääsiäismunista syntyvään uuteen elämään ja keväiseen heräämiseen, Johanna Henttinen kertoo.

Kananmunia taasen keitettiin ja survottiin kaakkuihin, kun pitkän paaston jälkeen pääsiäinen aloitettiin keitettyjä munia syömällä. Niitä myös jaettiin palkaksi virpojille. Munat olivat ravitsevia, mutta toimivat niin ikään merkkinä luonnon elinvoimaisuudesta, uuden elämän mahdollisuudesta.

Henttinen vetää Ajan patina -hanketta, joka on saanut rahoitusta maaseuturahastosta. Tarkoituksena on kehittää kylätoimintaa ja kotiseututyötä Hämeenlinnan seudulla perinteiden ja historian sekä niiden esilletuonnin kautta.

− Haluamme aina tuoda luennon oheen jotakin koettavaa. Nyt saimme pöydän katetuksi vanhanajan pääsiäiseen liittyvillä herkuilla kahvin kanssa. Tunnelman luominen on tärkeää, se tuo muistoja esille, Henttinen hymyilee.

Samoilla linjoilla on myös Marja-Liisa Lindgren, joka osallistui päiväkahveille. Lindgrenin pöytäseurue intoutuikin muistelemaan omaa pääsiäistään. Muistoihin liittyi läheisesti juuri ruoka.

− Meillä kotona tarjottiin pääsiäisenä täytekakkua ja mämmiä. Myös isän värjäämät ja keittämät kananmunat olivat aina mukana pääsiäisessä, Marja-Liisa Lindgren muistelee.

”Virvon varvon vitsasella
tuoreeks terveeks,
tulevaks vuuveks!
Isännälle ikää pitkää,
emännälle perää leveää!”
Vanha pääsiäistoivotus

Kyläkoordinaattori Johanna Henttistä kiinnostaa perinteet ja vanhat esineet. Elettyä elämää on saanut esitellä muille työn kautta.

Pitkäperjantaina ei saanut riehua

Miksi entisaikojen perinteitä pitää sitten vaalia ja säilyttää? Johanna Henttisen mukaan perinteiden avulla voidaan ymmärtää muun muassa juhlapyhien taustaa ja sitä, miksi ne ovat tänäkin päivänä tärkeitä.

− Suurimmalla osalla ei ole käsitystä, mistä perinteet juontavat juurensa. Onkin mielenkiintoista tietää, miten eri päivistä on tullut vuotuisjuhlia.

Toisaalta perinteet säilyttävät ja tuovat esille paikallista kulttuuria ja identiteettiä. Suomen mittakaavassakin omaleimaisuus ja sävyerot ovat näkyneet paikasta riippuen.

Keski-Suomesta kotoisin ja kahvittelemaan tullut Aili Virkki kertoo, että heillä mämmi tehtiin kotona aikoinaan tuohituokkosiin. Myös vadelmalla täytetyt lusikkaleivät kuuluivat pääsiäisperinteisiin. Pääsiäinen oli kuitenkin myös hiljaisuuden ja rauhoittumisen aikaa.

− Pitkäperjantaina ei saanut riehua eikä mennä uloskaan, Virkki muistelee.

Perinteet ovatkin osa paikallista rikkautta ja eletyn elämän ymmärtämistä.

− Vielä tänäkin päivänä arjessamme on olemassa perinteitä vuosisatojen ja -tuhansienkin takaa, vaikka niitä ei välttämättä sellaisiksi mielletä. Moni asia saa aivan uuden merkityksen, kun tietää mistä ne ovat saaneet alkunsa, Johanna Henttinen miettii.

Esimerkiksi jänikset ja puput ovat tipujen tapaan toimineet luontevasti luonnon hedelmällisyyden symboleina kevään juhlassa. Pääsiäispuput ovat kantaneet kananmunakorejaan kevään kunniaksi kautta aikojen.

− Pitkäkorvaiset toverimme edustavat samaa kevään riemua, johon luonto yhtyy. Kaikki syntyy uudestaan ja maa alkaa kukoistaa, Henttinen tarinoi.

”Jos pääsijäisaamuna ensimmäiseksi näkee kissan, on sinä vuonna uninen ja laiska, vaan jos ensimmäiseksi näkee linnun, on vilpas ja ahkera.”
Hollola. Leino, A. 15. 1883

Kananmunat lohimoussella kuuluivat pääsiäispöytään. Ennen vanhaan kananmunia taasen keitettiin ja survottiin kaakkuihin.

Perinteet kiinnostavat

Noidilla ja trulleilla on myös ollut sijansa suomalaisessa talonpoikaisyhteisössä ja uskomuksissa. Maailman taitekohdissa uskottiin pahojen henkien ja olentojen pääsevän kurkottamaan meidän maailmaamme. Silloin henget pääsivät mellastamaan ja tekemään pahuuksiaan.

− Pahoja henkiä karkoteltiin tulilla ja loitsuilla, terveyttä ja onnea haettiin puolestaan virpomalla. Taikojakin tehtiin vuodenvaihteiden juhlien malliin ennustuksista puhumattakaan. Moni näistäkin perinteistä on säilynyt tähän päivään asti hakien omaa uomaansa aikojen saatossa, Johanna Henttinen kertoo.

Perinteet ovat siis vielä voimissaan ja vieläpä yhä enenevissä määrin. Lapsia ja nuoria kiinnostaa, miten asioita ennen tehtiin. Ikääntyneempi sukupolvi puolestaan jakaa tietoa perinteistä ja omasta eletystä elämästä.

− Minua on oikeastaan hämmästyttänyt se suunnaton kiinnostus, joka tällä hetkellä näkyy kaikkea vanhaa kohtaan. Jo pelkästään sanana perinne kiinnostaa, samoin vanhat tavat ja ruuat, Henttinen kertoo.

Marja-Liisa Lindgren toteaa kahvittelun lomassa, että erilaiset tavat ja tarinat niiden takana kiinnostavat.

− Osa nyt kuulluista perinteistä oli tuttuja, mutta osa myös täysin uusia. Varsinkin ulkomaalaiset perinteet olivat ennestään tuntemattomia, Lindgren hymyilee.

Elämä on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut paljon. Henttinen onkin aistinut, että tietynlainen nostalgian ja huolettomamman sekä etenkin pelkistetymmän elämäntavan ihannointi on nostanut päätään.

− Viimeisen 50-60 vuoden aikana yhteiskunnassamme on tapahtunut suurempi harppaus eteenpäin kuin koskaan aiemmin. Esimerkiksi omien isovanhempien elämä on ollut täysin erilaista kuin mitä elämä tänä päivänä on, hän miettii.

− Elämä oli entisaikaa toisella tapaa kiireistä. Silloin pärjättiin pärevalossa ja oltiin enemmän yhdessä perheen kanssa. Ehkäpä näitä aikoja haikaillaan myös takaisin, Johanna Henttinen summaa.

Jos pääsijäisyönä pestään sijan silmiä uuniluudalla samalla lausuen: ”Sika sokeeks, aita sakeeks”, niin siat eivät tuppaa kesällä pahantekoon.
Oulu. Leino, A. 206. 1891

Pappilan hätävara sekä muut herkut kuuluivat osaksi pääsiäistarjoilua. Monessa paikassa myös pasha kuuluu perinteisesti pääsiäispöytään.


Pääkuvassa:
 Marja-Liisa Lindgren (edessä oikealla) osallistuu mielellään perinteistä kertoviin tilaisuuksiin. Tarinat perinteiden takana kiinnostavat. Kahvijonossa myös Martti Alanen, Heikki Notko, Sirkka-Liisa Virtanen sekä Aili Virkki.

___

Pääsiäisen päiväkahveja vietettiin siis tikkutiistaina. Mistä nimi juontaa juurensa?
Tikkutiistai kului veistellessä. Silloin pyrittiin tekemään sytykkeitä ainakin koko kevääksi, sillä tikkutiistaina veistellyt tikut tuottivat onnea. Tikkuja käytettiin lähipäivinä myös pääsiäisen taikoihin, niitä voitiin asettaa muun muassa seinänrakoihin estämään peikkojen ja pahojen henkien matka taloon sisään. Ja jos ei muuta, niin tupa saatiin vähemmän vetoisaksi arvaamattomassa kevätsäässä.

Tikkutiistai keräsi Hämeenlinnaan nelisenkymmentä osallistujaa kuulemaan, miten pääsiäisen perinteet ovat muodostuneet.

Teksti ja kuvat: Ulla Harju/Hämeenraitti

Sanonnat on kerännyt Ottopekka Wiik/Linnaseutu ry

 

Luonto tuodaan lasten lähelle Forssan seudulla

Forssan seudulla lapset ja nuoret pääsevät yhä helpommin ja monipuolisemmin tutustumaan luontoon, eläimiin ja omaan elinympäristöönsä. Luonto lähellä -hankkeessa suunnitellaan ja toteutetaan lapsia innostavia luontokokemuksia ja esimerkiksi Forssan Luontomuseossa tarjotaan oppimisympäristöjä koululaisille. Suunnitteilla on myös muun muassa leirikouluja ja erilaisia tempauksia ympäri seutukuntaa.

Monimuotoisuuden väheneminen ja ilmastonmuutos puhuttavat tänä päivänä yhä enemmän. Samalla myös lasten ja nuorten ympäristökasvatuksesta huolehtiminen on tärkeää. Se miten lapset kokevat luonnon tai sinne menemisen helppouden, on aikuisten vastuulla.

− Luonto ei välttämättä ole ihmisille enää niin tuttu paikka kuin se on ennen ollut. Aiemmin luonnossa liikkuminen oli ihmisille arkea, mutta se ei ole sitä enää tänä päivänä. Emme voikaan olettaa, että ympäristöasiat kiinnostavat aikuisena, jos niihin ei ole ollut mitään kosketuspintaa nuorempana, Luonto lähellä -hankkeen vetäjä Tiina Sihto toteaa.

Sihto suunnitteleekin nyt Forssan seudulle toinen toistaan mielenkiintoisempia luontoon liittyviä tapahtumia ja oppimisympäristöjä. Luonto lähellä -hanketta toteuttaa Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistys ja sen tarkoituksena on nimenomaan kehittää lapsi- ja nuoristoimintaa yhdistyksen alueella. Toiminta on saanut rahoitus Leader-ryhmä LounaPlussalta maaseuturahastosta. Sihdon mukaan rahoitus on ollut tärkeä, jotta toiminta on saatu käyntiin.

− Ilman rahoitusta emme olisi voineet toteuttaa hanketta ja minun työpanostani. Tarkoituksena on tietysti kehittää sellaista toimintaa, joka jää elämään myös hankkeen jälkeen ja luoda kaikille avointa ympäristökasvatusta. Museo on esimerkiksi maksuton, Sihto painottaa.

Biologina Tiina Sihto toteaa ymmärtävänsä jo ammattinsakin kautta, että ihmiset eivät tule toimeen ilman elinympäristöään.

− Mutta ei tätä kaikki tee työkseen, siksi tiedon tarjoaminen on tärkeää. Ihmiset tekevät päätöksiä sen perusteella, mitä he tietävät ja siihen tarvitaan myös jonkinlainen kosketus ympäristöön. Ei pidä myöskään unohtaa, että luonnossa liikkuminen tutkitusti vaikuttaa terveydentilaan sekä vähentää stressiä ja on sitä kautta ihan kansanterveydellinenkin asia.

Tiina Sihto on innoissaan luomassa uutta toimintaa Forssan seudulle ympäristökasvatuksen parissa. Sihdon mukaan lasten ja nuorten olisi hyödyllistä tutustua luontoon ja ympäristöön jo nuorella iällä, jotta asia kiinnostaa myös vanhempana.

Karhun kolo kiinnostaa

Vuoden kestävässä Luonto lähellä -hankkeessa kartoitetaan, millaisia rakenteita luonnonsuojeluyhdistyksellä on jo olemassa ja miten niitä voidaan hyödyntää tai parantaa. Uusia toimenpiteitä taas suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä eri kumppaneiden kanssa.

Yhdistykseltä löytyy toimipaikat sekä Forssasta että Urjalasta. Urjalassa toimintaa kehitetään Raikon kartanon alueelle.

− Kartanon yhteydessä on luonnonsuojelualue, joka on vanhaa metsähabitaattia ja suurmetsäympäristöä. Sinne suunnitellaan kerho- tai leiritoimintaa ja se sopii myös päiväretkikohteeksi, Sihto kertoo.

Forssan Luontomuseolle puolestaan kehitetään lisää toimintaa yhteistyössä koulutoimen kanssa. Museo on jo mainittu alueen opetussuunnitelmassa biologian yhtenä oppimisympäristönä. Suunnitteilla on valmis materiaali, joka tukee jokaisen luokka-asteen sisältöä ja myös paikallista opetussuunnitelmaa.

Lapsille museon ykkösjuttu on tietysti eläimet.

− Petoeläimet ja etenkin karhut kiinnostavat lapsia. Museolla on lapsille rakennettu karhuluola, jossa karhun elämää voi tutkia lähemmin. Sinne halutaan tulla aina uudestaan, Tiina Sihto hymyilee.

Museolla toteutetaan hankkeen aikana myös rakenteellisia muutoksia. Näyttelyalueelle rakennetaan uusi dioraama eli kolmiulotteinen maisemamalli, josta on helppo löytää peruskoulun opetusmateriaalin sisältöjä.

Karhut ovat museon ykkösjuttu.

Tempauksilla näkyvyyttä

Syksyllä työssään aloittanut Sihto on jo ollut mukana järjestämässä erilaisia tapahtumia, joissa ympäristökasvatuksellista näkökulmaa on tuotu esille. Joulun aikaan Forssassa Kehräämön toimijoiden yhteisessä joulutapahtumassa museolla vieraili kymmeniä ihmisiä askartelemassa ja miettimässä siilien talvipesiä.

Suomen luonnonpäivänä kaupunkipuiston alueelle taas on tulossa koko perheen rastityyppinen tapahtuma, jossa tuodaan luontoa lähemmäs ihmisten arkea. Lisäksi suunnitteilla on Suomen Bird Lifen kanssa yhteinen tapahtuma lintuviikolle, jossa voi osallistua vaikkapa lintukävelylle.

− Kesän lopulla osallistumme Jokioisten Elonkierrossa järjestettävään lasten maatalousnäyttely Mansikkiin. Toiminnalle haetaan näkyvyyttä erilaisten tapahtumien ja tempausten avulla, Tiina Sihto kertoo.

Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistys on tehnyt työtä alueen luonnonsuojelun ja ympäristökasvatuksen merkeissä jo vuodesta 1951. Museolla taas juhlittiin 50-vuotissynttäreitä alkuvuodesta. Museon kävijämäärät ovat olleet viime vuosina huomattavassa kasvussa. Kun vuosina 2016-2017 vierailijoita oli noin 10.000, oli niitä viime vuonna vajaa 16.000. Osa kävijämäärien noususta johtunee myös museon näyttelyuudistuksesta, joka tehtiin vuoden 2017 aikana. Tuolloin museolle rakennettiin uusi Suojassa-näyttely.

− Samalla luotiin uusi näyttelykäsikirjoitus modernille luonnonsuojelunäyttelylle. Vanhaa lajistonäyttelyä puolestaan supistettiin ja se muutettiin paikallista luontoa esitteleväksi. Salissa kuitenkin säilytettiin vaihtuvien näyttelyiden tila ja lisättiin lapsille oma toiminnallinen Pennut-nurkkaus, Tiina Sihto summaa museotilojen muutosta.

Myös näyttelyn uudistus toteutettiin LounaPlussan myöntämällä Leader-rahoituksella.


Pääkuvassa: Forssan luontomuseolla on suuri määrä täytettyjä eläimiä. Koska vanhat eläimet keräävät myös pölyä, pitää niitä aika ajoin puhdistaa. Työn touhussa museonjohtaja Annukka Partanen (oik.) ja Tiina Sihto.

Teksti ja kuvat: Ulla Harju/Hämeenraitti

 

Maaseutuyrittäjien kansainvälinen yhteistyö vahvistui kv-hankkeen avulla

Suomalaisten, virolaisten ja latvialaisten kolmivuotinen maaseutuyrittäjyyshanke paketoitiin loppuun tammikuun lopulla. Virossa järjestetyn lopputapahtuman ja opintoretken aikana osallistujat pääsivät kuulemaan hankkeen tuloksista sekä tutustumaan virolaisiin maaseutukohteisiin. Päällimmäisenä jäi mieleen ajatus siitä, että yrittäjien välinen yhteistyö jatkuu.

Yrittäjävaihtoja, tuotteiden jälleenmyyntiä, yhteistyökumppaneita ja uusia ystäviä. Näitä kaikkia ja paljon muuta rakennettiin kansainvälisessä maaseutuyrittäjyyshankkeessa kolmen vuoden aikana.

Sustainable entrepreneurship in countryside SEIC -hankkeessa oli mukana noin 100 maaseutuyrittäjää Virosta, Latviasta ja Suomesta. Suomesta toimintaan osallistui yrittäjiä ja toimijoita kolmen Leader-ryhmän alueelta. Mukana oli Hämeenlinnan seudulla toimiva Linnaseutu ry, Pirkanmaalta Pirkan Helmi ry ja Kaakkois-Suomesta Sepra ry.

Maaseutuyrittäjistä mukaan lähtivät muun muassa Parolassa toimivan Osuuskunta Villapakan yrittäjät Sanni Hallanvaara ja Carita Rantala.

− Osuuskuntamme tuo maahan ja jälleenmyy villakankaita sekä valmistaa ja jälleenmyy käsityötuotteita. Lisäksi järjestämme kulttuuri- ja historiatapahtumia ja opastamme matkailukohteissa, Sanni Hallanvaara kertoo yrityksen palveluvalikoimasta. Continue reading ”Maaseutuyrittäjien kansainvälinen yhteistyö vahvistui kv-hankkeen avulla”

J2 toi yrittäjät yhteen uusin tavoin, myös nuoret yrittäjät esillä

”Asiakaskuntani moninkertaistui”

 

Yrittäjien välinen yhteistyö ja aito yhteinen tekeminen on näkynyt ja kuulunut Janakkalassa koko viime vuoden ajan. J2-hankkeen avulla yritykset ovat saaneet uusia asiakkaita, tehneet yhteistyötä ja samalla tuoneet uutta elinvoimaa Janakkalaan. Näkyvyyttä taas on saatu paikallisten markkinointiviestinnän ammattilaisten avulla. Myös nuoret yrittäjät on otettu ilolla mukaan toimintaan.

Vuoden vaihteessa päättynyt J2 – Janakkala toiseen, Yrittäjät yhteen -hankkeen Kuukauden kuuma -tietoiskut, pop up -tapahtumat ja syksyn isot yrittäjämessut ovat tuoneet koko seutukunnalle uutta virtaa. Liikkeelle on saatu noin sata maaseutuyritystä Turengista, Tervakoskelta ja koko Janakkalasta.

− Kantava ajatus oli, että pääsisimme tekemään ja kokeilemaan yhteistyötä erilaisissa muodoissa. On ollut hienoa huomata, että mukana olevien tahojen kanssa syntyi ihan oikeasti uutta liiketoiminnallista yhteistyötä, toinen hankkeen vetäjistä, yrittäjänä itsekin toimiva Johanna Rosnell-Varjo kertoo.

Mentorointitoiminta puolestaan auttoi yrittäjyydestä haaveilevia tai jo toiminnassa olevia yrityksiä eteenpäin. Lisäksi hankkeen aikana suunniteltiin ja perustettiin uusia yrityksiä sekä tehtiin yhteistyötä nuorten 4H-yrittäjien kanssa.

− Yhdessä tämän porukan kanssa olemme voineet vahvistaa mielikuvaa yrittäjyydestä ja antaa rohkeutta lähteä yrittäjäksi. Se on aika upea juttu, Rosnell-Varjo painottaa.

Pääkallopaikkana on ollut Turengin keskustassa sijaitseva J2-tila, joka toimi useiden tapahtumien keskipisteenä sekä yrittäjien etätyö- ja kokouspaikkana. Tilassa kokoontui myös säännöllisesti markkinoinnin ja viestinnän yrittäjistä koostunut noin kymmenen hengen ydinjoukko. Alan paikalliset ammattilaiset ideoivat yhdessä uutta toimintaa alueelle ja toteuttivat tapahtumien markkinointia.

− Saimme samalla kartoitettua, minkälaista markkinointiviestinnän osaamista Janakkalasta löytyy. Ja sitähän on todella kivasti! Samalla vahvistui ajatus siitä, ettei näiden asioiden takia tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, Janakkalasta löytyy huippuosaamista, Johanna Rosnell-Varjo toteaa.

J2-vuoden aikana yrittäjät ovat verkostoituneet ja kouluttautuneet yhdessä. Kuvat: Johanna Rosnell-Varjo, Nea Ahtiainen ja Petra Pulkkinen.

Nuorten ääni esille

Janakkalalaiset yrittäjät ovat tehneet hankkeen markkinointia oman työnsä ohella ja samalla jakaneet osaamistaan myös muille.

− Tämä jengi sitoutui vuodeksi toimintaamme. Kun olemme tehneet yhdessä kädet savessa töitä, on syntynyt ihan omanlainen tekemisen meininki, Rosnell-Varjo kiittelee.

Nuorta näkökulmaa mukaan ydinporukkaan toivat 21-vuotias Nea Ahtiainen sekä 18-vuotias Ilona Sirén. Ahtiainen ja Sirén ovat saaneet kantaa kortensa kekoon muun muassa videoprojekteissa, mainoksissa ja someviestinnässä. Vaikka aluksi hyppääminen alan ammattilaisten joukkoon vähän askarruttikin, oli J2-vuosi molemmille hieno kokemus.

− Jännitimme ihan turhaan, mukana on ollut hyviä tyyppejä. Kaikki ottivat meidänkin ajatuksemme huomioon ja kokivat positiivisena nuorten näkökulman esille tuonnin, Ilona Sirén toteaa.

− J2:ssa on ollut mukana useita saman alan tekijöitä, mutta toisia ei ole vedetty tukasta, vaan tehty aidosti yhteistyötä. Jokainen on saanut tuoda oman vahvuutensa esille, lisää Nea Ahtiainen.

Ilona Sirén kertoo vuoden aikana saaneensa varmuutta siihen, että yrittäjyys on se oma juttu. Lukiossa viime vuoden Nuori Yrittäjä -yritystä pyörittänyt turenkilainen aikookin jatkaa tulevaisuudessa valitsemallaan tiellä. Oma somemarkkinointia tekevä yritys, SoMe Success, on perustamista vaille valmis.

− Asiakkaani ovat halunneet saada markkinointiin nuorten näkökulmaa ja kuulla mitä asioita voisi tehdä, jotta nuoria tavoitettaisiin paremmin, Sirén hymyilee.

− Hanke teki vuodestani menestyneemmän ja antoi näkemystä siihen, että minäkin voin tehdä tätä isompana. On ollut inspiroivaa toimia ammattilaisten kanssa ja huomata miten paljon tästä on saanut irti. Hankkeen avustuksella sain myös vuoden aikana uusia asiakkaita, hän hymyilee.

Asiakaskunta moninkertaistui

Valokuvaaja Nea Ahtiaisen asiakaskuntaan kuuluu paikallisten yritysten ja yhteistyökumppaneiden lisäksi tunnettuja viihdetaivaan nimiä Jannika B:stä Erika Vikmaniin. Ahtiaisen taidot on huomattu ja sana on kiirinyt eteenpäin. Hän kertoo asiakaskuntansa moninkertaistuneen myös J2-toiminnan ansiosta.

− Verkostoituminen J2-hankkeen kautta on ollut ihan huikea apu. Olen saanut uusia kontakteja ja asiakkaita. Itsevarmuus ihmisten kohtaamiseen on myös kasvanut koko ajan ja täältä on aina löytynyt joku, jolta kysyä apua.

J2-hankkeen hallinnoijana toimi Hämeenlinnan 4H-yhdistys ja rahoitus saatiin EU:n maaseuturahastosta Leader-ryhmä Linnaseutu ry:ltä. Johanna Rosnell-Varjo kiitteleekin Linnaseutua uskalluksesta lähteä rahoittamaan ennakkoluulottomasti hieman erilaista maaseudun elinvoimaa tukevaa hanketta.

− Emme olisi voineet toteuttaa tällaista toimintaa ilman rahoitusta. Uskon, että näillä tuloksilla myös rahoittaja voi olla tyytyväinen, Rosnell-Varjo hymyilee.

Nea Ahtiainen puolestaan kehottaa muitakin nuoria tarttumaan rohkeasti erilaisiin tilaisuuksiin ja verkostoitumaan vieraidenkin kanssa, vaikka ajatus ensin tuntuisi vaikealta.

− Vaikka Janakkala on melko pieni paikka, löytyy täältä todella paljon kontakteja ja mahdollisuuksia tehdä lisää. Aina ei tarvitse lähteä kauas löytääkseen uusia verkostoja ja asiakkaita, Ahtiainen summaa.

 

Pääkuvassa: Nuoret yrittäjät Ilona Sirén ja Nea Ahtiainen ovat saaneet J2-hankkeen toiminnasta paljon irti. Vuosi on kasvattanut itseluottamusta ja uskoa omiin kykyihin. Myös uusia asiakkaita ja tulevaisuuden verkostoja on kasvatettu kiitettävästi.

Lue lisää J2-toiminnasta Facebookissa >>
https://web.facebook.com/janakkalatoiseenyrittajatyhteen/
Lue J2-hankkeen toteuttamaa Tervakoski!-lehteä >>
https://issuu.com/j2janakkalatoiseen/docs/tervakoski_
Tutustu Nea Ahtiaisen valokuviin Nealeksandra Photography -Facebook-sivuilla >>
https://www.facebook.com/nealeksandra/

Teksti ja pääkuva: Ulla Harju/Hämeenraitti

 

Kiipeilijöille kaivattua lisätilaa Riihimäelle

Leader-hanke mahdollisti uusien reittien rakentamisen kiipeilyhallille

 

Riihimäen Kiipeilijät on saamassa kaivattua lisätilaa kiipeilyhallilleen. Vanhojen tilojen yhteyteen rakentuva parvitila sekä laajennusosa uusine kiipeilyreitteineen on enää loppusilausta vaille valmis. Tukea hankkeen tekemiselle on saatu Leader-ryhmä EMO ry:ltä.

Riihimäen kiipeilijät ry:llä on ollut boulderointia varten oma Rocklands-harrastushalli vajaa kolme vuotta. Nyt halliin saadaan kaivattua lisätilaa, kun alkukesästä alkanut laajennusprojekti saadaan päätökseen − juuri sopivasti ennen joulukuun alussa järjestettäviä kiipeilykisoja.

− Samalla kiipeilyseinien pinta-ala melkein tuplaantuu. Vaikka ylhäällä oleva tila on pienempi kuin vanha puoli, seinä- ja kiipeilypintaa on lähes yhtä paljon. Saamme myös seinille erilaisia muotoja, joita ei ollut vanhalla puolella, Riihimäen Kiipeilijät ry:n varapuheenjohtaja Petri Mäkelä kertoo.

Boulderointi tarkoittaa kiipeilyä melko matalilla kiipeilyseinillä tai luonnossa kivillä ja kallioilla. Boulderoijat kiipeävät ilman köysiä tai muita varmistusvälineitä ja mahdollinen putoaminen turvataan aina paksuilla patjoilla. Riihimäen Kiipelijöiden pyörittämässä hallissa seinät ovat alle viisi metriä korkeita.

− Korkeus ei ole kiipeilyssä tärkein tekijä. Kiipeäminen on tekniikkalaji, jota oppii kiipeilemällä ja kehittämällä omaa tekniikkaansa, Mäkelä toteaa.

Samalla hän painottaa, että laji sopii kaikille ikään ja kuntoon katsomatta. Continue reading ”Kiipeilijöille kaivattua lisätilaa Riihimäelle”

Maaseutukokemuksia Latviassa

Vanhoja kunnostettuja kartanoita, lähiruokatuotteita ja matkailuyrityksiä.
Näihin ja moniin muihin latvialaisiin maaseutukohteisiin kävivät suomalaiset ja virolaiset maaseutuyrittäjät tutustumassa lokakuussa. Tuliaisina retkeläiset saivat aimo annoksen uusia ideoita sekä tarinoita kerrottavaksi eteenpäin.

Nelipäiväinen opintoretki oli osa kansainvälistä hanketta, jossa maaseutuyrittäjille ja -toimijoille on tarjottu tilaisuus tutustua Viron ja Latvian maaseudun yrityksiin. Suomesta mukana oli matkalaisia Leader-ryhmien Linnaseutu ry:n, Pirkan Helmi ry:n sekä Sepra ry:n alueelta.

Leipomo & Kahvila Paulan yrittäjänä toimiva Paula Suksia lähti mukaan opintoretkelle jo toistamiseen.

− Olin keväällä mukana Virossa ja nyt pääsin mukaan Latviaan. Opintoretket ovat olleet todella hyödyllisiä, koska olemme vierailleet monipuolisesti erilaisissa yritys- ja majoituskohteissa, Paula Suksia kertoo.

Kuohijoella kahvilatoimintaa pyörittävän Suksian mukaan kokemus Latviassa oli hieno ja tuo lisäpontta myös omalle yritykselle.

−  Olen samalla päässyt tutustumaan muihin yrittäjiin sekä saanut näkemystä ja kokemusta omaan yritystoimintaan, Paula Suksia hymyilee.

Kirsi Ilola ja muut retkeläiset pääsivät leipomaan leipää puu-uunissa. Tuliaisiksi jokainen sai uunituoreen ruisleivän.

Rohkeasti paras

Latviassa monet maaseutuyritykset ja -tilat ovat hyödyntäneet Leader-rahoitusta viedäkseen toimintaansa eteenpäin. Yritykset ovat tehneet laiteinvestointeja sekä rakentaneet majoituspaikkoja tai remontoineet toimitiloja.

Uutta ja innovatiivista toimintaa on kehitetty paljon. Retken aikana maisteltiin muun muassa paahdettuja härkäpapuja, ihmeteltiin Wakeboard-keskuksia ja vierailtiin siitake-farmilla. Lisäksi tutustuttiin kahteen hyvin erilaiseen kartanoon. Abgunste Muiza viehätti rappioromantiikan nälkäisiä, kun taas Berkenes Muiza oli remontoitu pieteetillä uutta vastaavaksi.

Ihmetyksen aiheita toivat lisäksi minttu- ja laventelitilat, joiden kävijämäärät ovat tuhansia vuodessa. Latvialaiset yrittäjät ovat onnistuneet laajentamaan toimintaansa erilaisilla työpajoilla ja majoitusmahdollisuuksilla.

Opintoretkeläiset saivat Latviassa myös täydellisen oppitunnin siitä, miten ihmiset ja tarinat luovat yrityksen brändiä. Aizputes Vina -viinitilan yrittäjä Mārtiņš totesi rohkeasti tekevänsä Latvian parasta hedelmäviiniä. Samalla hän hauskuutti yleisöään kertoen tarinoita tuotteidensa nimistä, yrittämisestä ja viinivalmistuksesta.

Lisätietoa Kestävä ja kansainvälistyvä maaseutu -hankkeesta >> https://seic.ee/fi/

Aizputes Vina -viinitilan yrittäjä Mārtiņš kertoi olevansa Latvian paras hedelmäviinintekijä.

 

Shiitake tarkoittaa japanista vapaasti suomennettuna sienipuuta. Retkeläiset pääsivät tutustumaan siitakkeiden kasvatukseen ja maistamaan sienistä valmistettua keittoa.

 

Siskosten perustama Pupuchi valmistaa paahdettuja härkäpapuja. Tuotteita saa vasta Latviasta, mutta pikkuhiljaa niitä halutaan myös muille markkinoille.

 

Opintoretkeläiset yöpyivät yhden yön Abgunste Muiza -kartanossa, joka tarjoaa majoitus- ja juhlatiloja. Paikkaa on muutaman vuoden ajan kunnostanut perhe, joka myös asuu kartanossa.

 

Lolita Duge kutsuu itseään Latvian minttukuningattareksi. Tilalla vierailee päivittäin noin sata ihmistä tutustumassa mintun kasvatukseen tai osallistumassa työpajoihin.
Teksti ja kuvat: Ulla Harju/Hämeenraitti

 

Taide valtasi aseman Iittalassa

Suomen ensimmäinen kylänsä näköinen juna-asema avattiin Iittalaan

 

Kun koko kylä puhaltaa yhteen hiileen, saadaan lopputuloksena jotain ainutlaatuista. Iittalassa yhteistyö sai aikaan Suomen ensimmäisen kylänsä näköisen juna-aseman. Nyt Iittalan taideaseman naivistisissa teoksissa seikkailee niin karhuja, kissoja kuin seeprojakin. Lisäksi alueelle on saatu uusi katos helpottamaan junaa odottavien aikaa.

Hämeenlinnan Kalvolassa sijaitseva Iittala tunnetaan sekä lasista että naivismista. Lasimäki houkuttelee vuosittain toistasataatuhatta vierailijaa niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Suomen suurin naivistinen näyttely puolestaan kerää vuosittain 20.000 ihmistä.

− Tälle asemalle ostetaan yli 30.000 lippua vuodessa, mikä kertoo Iittalan matkailun merkityksestä. Iittalasta myös pendelöidään paljon muualle töihin, Pia Niemikotka Linnan kehityksestä kertoo. Continue reading ”Taide valtasi aseman Iittalassa”

Partiolaiset saavat uuden kämpän Vohlisaareen talkootyövoimin

Janakkalan Isojärvessä sijaitseva Vohlisaari on toiminut partiolaisten leirikeskuksena jo melkein sata vuotta. Nyt saareen rakennetaan uutta hirsikämppää, joka antaa tarvittavaa lisätilaa leiriläisille. Uusi mökki on aitoa lähirakentamista – puut on kaadettu rakennuspaikalta ja työtä on tehty pitkälti talkoolaisten voimin.

Vohlisaari on jo 1930-luvulta lähtien palvellut Janakkalan Ilvesten lippukunnan partiolaisia leirikeskuksena. Saarella on jo esimerkiksi sauna, keittokatos ja laavu. Lisäksi sieltä löytyy 1930-luvulta peräisin oleva rakennus, joka on tähän asti palvellut partiolaisia yöpaikkana. Vanhassa kämpässä ei kuitenkaan ole enää tarpeeksi tilaa kaikille yöpyjille, joten uusi mökki on tervetullut saarelle. Kämpän on tarkoitus valmistua ensi vuoden puolella.

− Viime vuoden helmikuussa kaadoimme ensimmäisen puun alueelta. Tuo puu löytyy nyt mökin katosta ja muut alueelta kaadetut puut mökin rungosta, hankkeen puuhamies Timo Valli kertoo.

Uuteen mökkiin mahtuu nukkujia 14-20 riippuen partiolaisten koosta ja iästä.

Continue reading ”Partiolaiset saavat uuden kämpän Vohlisaareen talkootyövoimin”

Vanhat autot heräävät eloon Harvialassa

Hämeen Mobilistit kunnosti museoautohallin huimalla talkootyömäärällä


Toukokuussa Hämeen Mobilistien museoautohalli Janakkalan Harvialassa sai innokkaita vieraita, kun hallin pihapiiri täyttyi 3.
4.-luokkalaista koululaisista. Harvialan koulun oppilaat olivat polkaisseet paikalle kevätretkelle tutustumaan vanhoihin autoihin ja yhdistyksen toimintaan. Hämeen Mobilistien Hälläpyörähalli onkin talkootyön voimannäyte. Kunnostamiseen on käytetty yli 2.500 vapaaehtoisten tekemää talkootyötuntia.

Harvialan koululaiset pääsivät Hälläpyörähallilla tutustumaan sekä vuodelta 1937 lähtöisin olevaan Federal-paloautoon että nykyaikaiseen poliisimaijaan. Pihapiirissä ratkottiin myös visaisia tehtäviä vanhoihin autoihin ja liikennesääntöihin liittyen, kuvattiin museoautoja tehtäviä varten sekä tutustuttiin vanhan Reo Speedwagon -linja-autoon koeajolla.

─ Toivon, että opin kaikenlaista vanhoista autoista ja asioista. Tykkään ja olen niistä kiinnostunut muutenkin. Iskän kaveri keräilee vanhoja autoja ja olen käynyt niitäkin katsomassa. Odotan myös sitä, että pääsen bussin kyytiin, päivän odotuksista kertoi neljäsluokkalainen Kaapo.

Nelosluokkalainen Lauri pääsi vanhan linja-auton kyytiin.

Ennen siirtymistä Hämeen Mobilistien omistukseen Hälläpyörähalli oli Harvialan koulukodin käytössä korjaamokoulutushallina. Kun poikakotinakin tunnetun koulukodin toiminta lopetettiin muutamia vuosi sitten, koko kiinteistörypäs laitettiin myyntiin. Hämeen Mobilistit osti hallin vuoden 2016 lopulla, josta alkoivat talkoin tehdyt kunnostustyöt.

─ Puolessa vuodessa jäsenistömme teki noin 2.500 talkootyötuntia. Olimme päättäneet, että emme osta työtä ollenkaan ja siinä myös onnistuimme, Hämeen Mobilistien puheenjohtaja ja puuhamies Pentti Kallionpää valottaa. Continue reading ”Vanhat autot heräävät eloon Harvialassa”