Pääsiäisperinteet näkyivät ja maistuivat pääsiäisen päiväkahveilla

17.4.2019

Pääsiäinen on täynnä perinteitä – pääsiäispuput, -tiput ja -noidat ovat mukana lähes jokaisen suomalaisen pääsiäisen vietossa jollain tapaa. Mutta mistä nämä kaikki perinteet juontavat juurensa? Siihen saatiin vastauksia tikkutiistaina pääsiäisen päiväkahveilla, kun Hämeenlinna Upseerikerholla tarjoiltiin niin Pappilan hätävaraa kuin kananmuniakin.

− Olemme eri tilaisuuksissa ja tapahtumissa tuoneet esille entisajan vuotuisjuhlien viettotapoja. Aiemmin olemme juhlistaneet laskiaista, juhannusta, kekriä ja joulua. Nyt vuotuisjuhlista esille pääsi pääsiäinen, kyläkoordinaattori Johanna Henttinen Leader-ryhmä Linnaseutu ry:stä kertoo.

Päiväkahvien aikana kuultiin, miten pääsiäisen perinteet ovat muodostuneet ja miten ne ovat siirtyneet osaksi juhlapyhiemme viettoa. Uudelleen syntymisen ja henkiin heräämisen tematiikka pääsiäisen vietossa on ikivanhaa perua, jo kaukaa ajoilta ennen tunnetuinta ylösnousijaa.

− Esimerkiksi pienet tiput liittyvät pääsiäismunista syntyvään uuteen elämään ja keväiseen heräämiseen, Johanna Henttinen kertoo.

Kananmunia taasen keitettiin ja survottiin kaakkuihin, kun pitkän paaston jälkeen pääsiäinen aloitettiin keitettyjä munia syömällä. Niitä myös jaettiin palkaksi virpojille. Munat olivat ravitsevia, mutta toimivat niin ikään merkkinä luonnon elinvoimaisuudesta, uuden elämän mahdollisuudesta.

Henttinen vetää Ajan patina -hanketta, joka on saanut rahoitusta maaseuturahastosta. Tarkoituksena on kehittää kylätoimintaa ja kotiseututyötä Hämeenlinnan seudulla perinteiden ja historian sekä niiden esilletuonnin kautta.

− Haluamme aina tuoda luennon oheen jotakin koettavaa. Nyt saimme pöydän katetuksi vanhanajan pääsiäiseen liittyvillä herkuilla kahvin kanssa. Tunnelman luominen on tärkeää, se tuo muistoja esille, Henttinen hymyilee.

Samoilla linjoilla on myös Marja-Liisa Lindgren, joka osallistui päiväkahveille. Lindgrenin pöytäseurue intoutuikin muistelemaan omaa pääsiäistään. Muistoihin liittyi läheisesti juuri ruoka.

− Meillä kotona tarjottiin pääsiäisenä täytekakkua ja mämmiä. Myös isän värjäämät ja keittämät kananmunat olivat aina mukana pääsiäisessä, Marja-Liisa Lindgren muistelee.

”Virvon varvon vitsasella
tuoreeks terveeks,
tulevaks vuuveks!
Isännälle ikää pitkää,
emännälle perää leveää!”
Vanha pääsiäistoivotus

Kyläkoordinaattori Johanna Henttistä kiinnostaa perinteet ja vanhat esineet. Elettyä elämää on saanut esitellä muille työn kautta.

Pitkäperjantaina ei saanut riehua

Miksi entisaikojen perinteitä pitää sitten vaalia ja säilyttää? Johanna Henttisen mukaan perinteiden avulla voidaan ymmärtää muun muassa juhlapyhien taustaa ja sitä, miksi ne ovat tänäkin päivänä tärkeitä.

− Suurimmalla osalla ei ole käsitystä, mistä perinteet juontavat juurensa. Onkin mielenkiintoista tietää, miten eri päivistä on tullut vuotuisjuhlia.

Toisaalta perinteet säilyttävät ja tuovat esille paikallista kulttuuria ja identiteettiä. Suomen mittakaavassakin omaleimaisuus ja sävyerot ovat näkyneet paikasta riippuen.

Keski-Suomesta kotoisin ja kahvittelemaan tullut Aili Virkki kertoo, että heillä mämmi tehtiin kotona aikoinaan tuohituokkosiin. Myös vadelmalla täytetyt lusikkaleivät kuuluivat pääsiäisperinteisiin. Pääsiäinen oli kuitenkin myös hiljaisuuden ja rauhoittumisen aikaa.

− Pitkäperjantaina ei saanut riehua eikä mennä uloskaan, Virkki muistelee.

Perinteet ovatkin osa paikallista rikkautta ja eletyn elämän ymmärtämistä.

− Vielä tänäkin päivänä arjessamme on olemassa perinteitä vuosisatojen ja -tuhansienkin takaa, vaikka niitä ei välttämättä sellaisiksi mielletä. Moni asia saa aivan uuden merkityksen, kun tietää mistä ne ovat saaneet alkunsa, Johanna Henttinen miettii.

Esimerkiksi jänikset ja puput ovat tipujen tapaan toimineet luontevasti luonnon hedelmällisyyden symboleina kevään juhlassa. Pääsiäispuput ovat kantaneet kananmunakorejaan kevään kunniaksi kautta aikojen.

− Pitkäkorvaiset toverimme edustavat samaa kevään riemua, johon luonto yhtyy. Kaikki syntyy uudestaan ja maa alkaa kukoistaa, Henttinen tarinoi.

”Jos pääsijäisaamuna ensimmäiseksi näkee kissan, on sinä vuonna uninen ja laiska, vaan jos ensimmäiseksi näkee linnun, on vilpas ja ahkera.”
Hollola. Leino, A. 15. 1883

Kananmunat lohimoussella kuuluivat pääsiäispöytään. Ennen vanhaan kananmunia taasen keitettiin ja survottiin kaakkuihin.

Perinteet kiinnostavat

Noidilla ja trulleilla on myös ollut sijansa suomalaisessa talonpoikaisyhteisössä ja uskomuksissa. Maailman taitekohdissa uskottiin pahojen henkien ja olentojen pääsevän kurkottamaan meidän maailmaamme. Silloin henget pääsivät mellastamaan ja tekemään pahuuksiaan.

− Pahoja henkiä karkoteltiin tulilla ja loitsuilla, terveyttä ja onnea haettiin puolestaan virpomalla. Taikojakin tehtiin vuodenvaihteiden juhlien malliin ennustuksista puhumattakaan. Moni näistäkin perinteistä on säilynyt tähän päivään asti hakien omaa uomaansa aikojen saatossa, Johanna Henttinen kertoo.

Perinteet ovat siis vielä voimissaan ja vieläpä yhä enenevissä määrin. Lapsia ja nuoria kiinnostaa, miten asioita ennen tehtiin. Ikääntyneempi sukupolvi puolestaan jakaa tietoa perinteistä ja omasta eletystä elämästä.

− Minua on oikeastaan hämmästyttänyt se suunnaton kiinnostus, joka tällä hetkellä näkyy kaikkea vanhaa kohtaan. Jo pelkästään sanana perinne kiinnostaa, samoin vanhat tavat ja ruuat, Henttinen kertoo.

Marja-Liisa Lindgren toteaa kahvittelun lomassa, että erilaiset tavat ja tarinat niiden takana kiinnostavat.

− Osa nyt kuulluista perinteistä oli tuttuja, mutta osa myös täysin uusia. Varsinkin ulkomaalaiset perinteet olivat ennestään tuntemattomia, Lindgren hymyilee.

Elämä on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut paljon. Henttinen onkin aistinut, että tietynlainen nostalgian ja huolettomamman sekä etenkin pelkistetymmän elämäntavan ihannointi on nostanut päätään.

− Viimeisen 50-60 vuoden aikana yhteiskunnassamme on tapahtunut suurempi harppaus eteenpäin kuin koskaan aiemmin. Esimerkiksi omien isovanhempien elämä on ollut täysin erilaista kuin mitä elämä tänä päivänä on, hän miettii.

− Elämä oli entisaikaa toisella tapaa kiireistä. Silloin pärjättiin pärevalossa ja oltiin enemmän yhdessä perheen kanssa. Ehkäpä näitä aikoja haikaillaan myös takaisin, Johanna Henttinen summaa.

Jos pääsijäisyönä pestään sijan silmiä uuniluudalla samalla lausuen: ”Sika sokeeks, aita sakeeks”, niin siat eivät tuppaa kesällä pahantekoon.
Oulu. Leino, A. 206. 1891

Pappilan hätävara sekä muut herkut kuuluivat osaksi pääsiäistarjoilua. Monessa paikassa myös pasha kuuluu perinteisesti pääsiäispöytään.


Pääkuvassa:
 Marja-Liisa Lindgren (edessä oikealla) osallistuu mielellään perinteistä kertoviin tilaisuuksiin. Tarinat perinteiden takana kiinnostavat. Kahvijonossa myös Martti Alanen, Heikki Notko, Sirkka-Liisa Virtanen sekä Aili Virkki.

___

Pääsiäisen päiväkahveja vietettiin siis tikkutiistaina. Mistä nimi juontaa juurensa?
Tikkutiistai kului veistellessä. Silloin pyrittiin tekemään sytykkeitä ainakin koko kevääksi, sillä tikkutiistaina veistellyt tikut tuottivat onnea. Tikkuja käytettiin lähipäivinä myös pääsiäisen taikoihin, niitä voitiin asettaa muun muassa seinänrakoihin estämään peikkojen ja pahojen henkien matka taloon sisään. Ja jos ei muuta, niin tupa saatiin vähemmän vetoisaksi arvaamattomassa kevätsäässä.

Tikkutiistai keräsi Hämeenlinnaan nelisenkymmentä osallistujaa kuulemaan, miten pääsiäisen perinteet ovat muodostuneet.

Teksti ja kuvat: Ulla Harju/Hämeenraitti

Sanonnat on kerännyt Ottopekka Wiik/Linnaseutu ry

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *