Maaseuturahoituksen viestintäkanava Hämeessä
tie
posstetusivu
etusivukokeilu
konejaksi
previous arrow
next arrow

Fedja-setä, kissa, koira, rakennemuutos ja maaseudun tulevaisuus

Rakennemuutos, maaseudun tai elinkeinoelämän, on puhuttanut suomalaisia niin kauan kuin itse jaksan muistaa.  Oma ensikosketukseni rakennemuutokseen, vaikka sitä tuskin silloin ymmärsin, tapahtui varmaan joskus 70-luvun lopulla tai 80-luvun alussa, kun vanhempani lukivat minulle hiljattain kuolleen venäläisen lastenkirjailijan Eduard Uspenskin suosittua lastenkirjaa Fedja-setä, Kissa ja Koira.
Kyseinen kirja taitaa olla enemmän tai vähemmän tuttu jokaiselle 70-luvulla ja 80-luvun alussa lapsuuttaan viettäneelle. Kirjassa 6-vuotias vakavamielinen poika Fedja-setä karkaa kotoa ja muuttaa kaupungista pieneen kylään, jonne linja-autot ajoivat kaupungista aivan tyhjinä. Kylä oli autioitumassa, koska puolet asukkaista oli muuttanut joen toiselle puolelle rakennettuun kerrostaloon, jonka seurauksena puolet kylän taloista oli jäänyt tyhjilleen.
Fedja-setä, kissa ja koira -kirja tuli minulle hiljattain mieleen, kun luin uutisen, jossa kerrottiin, että Suomen Posti on irtisanonut kaikki Oulun pääpostin työntekijät. Postin aikomuksena on siirtää postipalvelut Raksilan City-Markettiin. Postista tuli mieleen posteljooni ja posteljoonista joskus edellisen vuosikymmenen alkuvuosina tehty syysretki pohjoisen Päijänteen rantamaisemiin, jonka aikana päädyimme viihtymistarkoituksessa ”modernisoimaan” edellä mainitun lastenkirjan ehkä suosituimman tarinan. Kyseissä tarinassa puhumaan oppinut Naakanpoikanen nimeltään Pitkäkynsi kysyi oveen koputtaneelta posteljooni Petshkiniltä – Kuka siellä?  Tähän Petshkin tietysti vastasi – Minä täällä, posteljooni Petshkin – Toin teille Pörriäisen. Tätä keskustelua jatkui kirjassa koko päivä, kunnes Petshkiniä alkoi heikottaa ja keskustelun osat Naakan ja Petshkinin välillä vaihtuivat.  
Tarina posteljoonista ja naakasta oli kutkuttanut lapsuudessa jokaisen seurueemme jäsenen nauruhermoa. Pimenevän syysillan edetessä neuvostosadun neuvostovirkamiestä edustava posteljooni vaihtui vastakkaista aatesuuntausta edustavaksi Männiäiseksi (ei poliittinen kannanotto), joka toimi rakennemuutoksen sanansaattajana harvaan asutulla maaseudulla. Lopulta tarinan keskustelu meni jokseenkin näin: ”Kuka siellä?”  ”Minä täällä, porvarimänniäinen (nimi ei edelleenkään poliittinen kannanotto). Ulkoistimme posteljooni Petshkinin naapurikylän itsepalvelupesulaan. Pörriäisenne on noudettavissa pesulasta jokaisena täysikuun jälkeisenä maanantaina klo 07-08.”
En muista kuinka tarina tuosta jatkui, mutta näin jälkikäteen ajatellen onnistuimme illan mittaan ennustamaan ainakin postipalveluiden rakennemuutoksen kohtuullisen kaukonäköisesti.  Maaseudun kannalta elinkeino- ja palvelurakenteen muutos on totuttu näkemään pelkästään negatiivisena asiana. Palveluiden siirtyminen kuntakeskuksiin ja edelleen maakuntakeskuksiin on nähty uhkana ja yhtenä maaseutua autioittava trendinä.  Nyt tuo maaseudun palvelurakenteen muutos on Oulua koskevan uutisen myötä siirtynyt myös maakuntakeskuksiin.
Oulua koskeva uutinen liittynee laajempaan muutokseen, jossa perinteiset palvelut muuttuvat yhä enemmän digitaaliseen muotoon tai korvautuvat automaatiolla ja itsepalvelulla. Digitalisaatio ja tekoälyn kehittyminen tulee muuttamaan tulevaisuudentutkijoiden mukaan yhteiskuntamme, työelämäämme ja talouttamme yhtä paljon kuin 1800-luvun lopulla alkanut teollistuminen muutti agraariyhteiskuntaa. Käsissä oleva muutos tulee korvaamaan arvioista riippuen 30-50 prosenttia nykyisestä työstä automaatiolla ja tekoälyllä.  Tämän muutoksen on pessimistisemmissä arviossa nähty johtavan jonkinlaiseen dystopiaan, kuten jokainen teollinen vallankumous ennen nyt käsillä olevaan ”vallankumoukseen”.
Työelämässä ja taloudessa käsillä oleva muutos pitää sisällään uhkien lisäksi myös valtavia mahdollisuuksia. Tekoälyn ja digitalisaation nähdään lisäävän ihmisten vapaa-aikaa sekä vähentävän työn tekemisen aika- ja paikkasidonnaisuutta. Kaupungistumista ja maaseudun autioitumista on totuttu pitämään vääjäämättömänä faktana. Työn paikka- ja aikasidonnaisuuden väheneminen sekä vapaa-ajan mahdollinen lisääntyminen tarjoavat biotalouden ohella maaseudulle uusia kasvun eväitä ja mahdollisuuksia.
Kirjoittajana toimi Leader-ryhmä Etpähä ry:n toiminnanjohtaja Jukka-Pekka Jauhiainen.
 
 

Kaikki