Etusivulle

Avainsana arkisto sanalle: Linnaseutu

Kaikkea pitää kokeilla?

No, jokainenhan meistä ymmärtää asiat omalla tavallaan. Jos minulta olisi kysytty vaikka reipas parikymmentä vuotta sitten mitä minulle merkitsee työn monipuolisuus, olisi vaihtelua työpäivään tuonut joko painokoneen hajoaminen tai kuumaliimapuikkojen loppuminen kun laatikoita kasattiin. Oli niin tai näin, vaihtelu vaan virkistää ja tehtaan taukotuvan kahvi kyllä maistui aina vähän paremmalta, kun päivärutiini poikkesi jollakin tavalla totutusta – hyvällä tai pahalla.

Entäpä sitten tänä päivänä. Mennyttä vuotta voisin ihan hyvällä omallatunnolla kutsua työuran ihan ykköseksi. Tähän ajan patinoimaan maailmaan vain upposi ja huomasi olevansakin sitten aikaa syvällä. Kun tässä alkuvuodesta näitä pakollisia seurantatietoja hankkeesta kokoilin, sai tuo työn monipuolisuus mieleen ihan uusia ajatuksia. Jos olisin ollut tosi rohkea, olisin saattanut työaikakirjanpidonkin tehdä viime vuodesta vähän uudella tavalla… Niiden työtehtävien osalta siis. Otteita tästä seuraavassa.

Kun viime vuosi oli kääntynyt kohti kevättä, tuli opiskeltua kovasti kuinka kahvia oikeaoppisesti piti vanhan kansan mukaan juoda. Onneksi harjoitteluvaiheessa ei päästy vielä ihan käytännön tasolle saakka, muuten olisi saattanut närästyslääke poikineen olla kovassa huudossa. Piti siis harjoitella hämäläisiä kahvihetkitapoja luennollisen verran. Ja jonkin sortin kondiittoriapulaisenkin virkaa tuli samalla testattua kun piti suunnitella kastettavat pöytään. Ja samassa opeteltua vähän käsikirjoittajankin taitoja rustatessa pientä näytelmäpätkää luennon päätteeksi. Antoihan se mahdollisuuden kirjoittaa itsensä toisen pääosan esittäjäksi. Vanhoissa leningeissä kaatelimme sitten luennon jälkeen toisillemme kahvia ja juorusimme joutavia, vähän kursaillen niin kuin hämäläisten kuuluukin.

Koitti uusi viikko. Kuusikymmenpäisen koululaislauman rymistäessä vieraaksemme kotiseutumuseolle olisi tarhantätiopinnoistakin saattanut olla jotakin apua. Jauhettiin kahvia niin että myllynkivet rutisi ja leikeltiin toppasokeria hampaat irvessä. Kahvinpavut uhkasivat mennä parempiin suihin ohjeista huolimatta ja tapahtuman päätteeksi ihmettelimme, kukahan nämä lukuisat kilot jauhettua kahvia oikeastaan koskaan juo…

Kiitos Hämeenraitin, päästiin ennen kesäkuuhun kääntymistä viettämään hellepäivää Evon maisemiin. Leiripäivän ohjelmassa meidän hankkeemme rastipisteellä arvovaltaiset joukkueet rakentelivat hankkimistamme aineksista aika komeita kaarnalaivoja. Ihan perinteiden mukaisesti ja mukaisiksi tuohipurjeita myöten. Ja saatiinhan me oikein kahteen otteeseen kesän aikana viettää myös lasten perinnepäivää yhdessä keskiaikaväen kanssa. Aiemmin jo tutuksi tulleet työtehtävät mm. kahvin ja sokerin parissa kun menivät jo ihan rutiinilla, piti koittaa välillä käsityöopettajankin toimenkuvaa. Nyt sitten sormivirkattiin. Pötköä syntyi niin pienempien kuin isompienkin kävijöiden rannekoruiksi, kukin tyylillään. Verhotamppejakin lupasi vanhempi väki tällä ohjeella tehdä, joten innostuivat tästä muutkin kuin lapset. Ja me.

Ja pitihän siinä perinnepäivien välissä heittäytyä hortonominkin saappaisiin, kun päämääränä oli valmistella luentoteksti sadan vuoden takaisista puutarhaopeista lapsille ja nuorille. Kaatosadehan meidät sitten lopulta itse luennolla yllätti ja taivasalla kun oltiin, oli taas vähän erilainen työpäivä. Ja uskonpa, ettei enää vanhoin konstein monella riittäisi kärsivällisyys edes pienen viljelmän kyhäämiseen. Ojanpohjilla kun piti jo aamuvarhaisella väijyä lapion kanssa torille meneviä isäntiä hevosineen, jotta kakkarat saatiin nopeasti kerättyä talteen ennen vikkeliä kylän poikia. Niistä kun tehtiin sitten sitä parasta lannoitetta.

Ja kun vähän koittaa vuodenkiertoa tiivistää, siirrytään nyt vaikka kekrinviettoon. Suuhun sopivaksi makustellun luentotekstin tarinoimista edelsi pesti pitopalveluemännän ”essuissa”. Yleisölle kun piti saada taiottuja sadonkorjuujuhlista tuttuja maaseudun makuja maittavaksi toivottuun noutopöytään. Possunpalvia sieltä ja leipäjuustoa täältä, ohrarieskaa ja hilloja… jotakin rullalle ja muita palasiksi. Hyvältähän nuo lopulta maistuivatkin kun lautasille päätyivät ja kivaakin taas oli.

Nalletädiksikin vuoden aikana kasvoin. Syyslomaviikolle kyhättyyn tapahtumaan toivotimme tervetulleiksi yleisön omine nalleineen.  Vastaanottokeskuksen virkailijan toimenkuvaan kuuluivat hyvin tarkat kirjanpidolliset työtehtävät kunkin nallen omistajatiedoista ja nallejen erilaisista vaatimuksista – jäiväthän ne meidän harteillemme yökylään. ”Illan hämärtyessä” päästiinkin sitten tositoimiin – kuvaamaan nallet talonpoikaisaskareissa kotiseutumuseolla ja samalla minusta tuli hetkeksi niin lavastaja kuin somistajakin.

Rivejä kun tässä alkaa kertyä, vietetään näin jutun päätteeksi sitten vaikka joulua. Tulinpa heikkona hetkenä luvanneeksi, että jo kauan unelmoimaani vanhanajan kuusijuhlaan voisin vaikka käsikirjoittaa vanhanajan joulunäytelmän, suunnitella tonttupiirileikin koreografian ja säestää vielä yhteislaulutkin juhlan aikana. Eihän siinä muuta… kuin että kun ei ole näytelmäkirjailija, ei tanssiesitysten koreografi ja viime
tapaamisesta pianon koskettimienkin kanssa oli vierähtänyt jo pari vuosikymmentä. Onneksi nykytekniikka mahdollisti tiukan harjoitteluvaiheen – pienen sähköpianon pimputtamisen kuulokkeiden kautta. Muuten olisi saattanut ulkoruokinta uhata.

Näitä omia(kin) vanhoja taitoja oli kieltämättä aika virkistävää herätellä henkiin – niin kuin me vuoden aikana on tavattu tehdä. Ja taas oli päivä erilainen.

P.S. En ollut rohkea. Työaikakirjanpidossa lukee edelleen virallisempia lausahduksia kuluneen vuoden työsarasta. Toisaalta, olisin ehkä saanut aiheutettua maksatusosastolla hymyilevää hämminkiä, jos olisin kertonut yksityiskohtaisemmin elämästäni. Lisätietopyyntöä odotellessa!

Katsauksen vuoden työhön esitteli meille Linnaseutu ry:n kyläkoordinaattori Johanna Henttinen.

 

Kesäisiä mietteitä

Kesä tulee, oletko valmistautunut? Lehdissä on ollut opastavia juttuja kuinka jäädä lomalle ja siitä miten lomailla oikeaoppisesti. Kohta on vuorossa kuinka palata työelämään lomalta, jonka kukin on viettänyt omalla tavallaan, oikeaoppisesti tai ei.

Meillä kaikilla on omat tapamme valmistautua kesään ja kesälomaan. Jokaisella meillä on myös asioita jotka kuuluvat kesäisiin tekemisiin. Tässä top-3 omia kesäisiä ”must”-juttujani. Continue reading ”Kesäisiä mietteitä”

Hankkeita laidasta laitaan

Yrittäessäni keksiä jotain jutunaihetta tätä blogikirjoitusta varten selailin sekä Hämeenraitin että Maaseutuviraston ylläpitämiä hankerekistereitä. Tokihan molemmissa on samat hankkeet kun lähdeaineistokin on sama, mutta rekistereiden erilaisilla hakutoiminnoilla ja karttapalveluilla pystyy jaottelemaan dataa mielensä mukaisesti. Tässä tämän tilastonikkarin poimintoja Linnaseudun rahoittamista hankkeista. Ja vähän pohdintaa niiden vaikutuksista.

Linnaseudun noin 40 rahoituspäätöksen saaneesta hankkeesta suurin osa on yhteisöllisiä hanketukia. Näiden hanketukien yhteenlaskettu kustannusarvio on noin 1,8 miljoonaa euroa ja niille myönnetyt tuet noin 1,2 miljoonaa euroa. Pienimmän hankkeen kustannusarvio on alle 10.000 euroa ja suurimman noin 150.000 euroa. Ja siihen väliin mahtuu loput noin 30 hanketta. Mitä näillä hankkeilla sitten on saatu aikaiseksi?

Suurinta muotia ovat olleet järviin ja vesistöihin liittyvät hankkeet. Vesistöjen nykytilaa on selvitetty sekä laadittu tarvittaessa kunnostussuunnitelmia. Myös aikaisemmin tehtyjä kunnostus-suunnitelmia on ryhdytty toteuttamaan.

Toinen suuri kehittämiskohde on ollut kokoontumistilojen rakentaminen ja kunnostus. Vaikka tätä työtä on ainakin osalla tätäkin aluetta tehty jo se 20 vuotta, niin edelleen näitä kunnostusta kaipaavia seurantaloja näyttää löytyvän. Joskin tälläkin puolella ollaan menossa metsään päin eli rakennettavat kohteet ovat nykyään useasti laavuja, luontotorneja sekä muita vastaavia paikkoja joissa satunnainen kulkija pääsee nauttimaan hämäläisestä luonnosta. Continue reading ”Hankkeita laidasta laitaan”

Mennään minne vaan!

Erilaiset retket, tarkennettuna heti alkuun: ”Maaseudun kehittämisen osaamisen lisäämiseen tarkoitetut opintomatkat” ovat olleet iso osa Linnaseutu ry:n kylähankkeiden toimintaa jo viitisentoista vuotta. Vuodesta toiseen reissut jaksavat kiinnostaa – uusia ja vanhoja retkeläisiä, nuoria ja iäkkäämpiä, perheitä ja yksin reissaavia. Maaseudulla ja kaupungissa asuvia, vakituisia ja kesäasukkaita. Retkiemännän roolissa olevana ihmettelee sitä välillä itsekin, kuinka innolla väki aina tulevaa retkeä odottaa, mentiin mihin tahansa.

Ollaan vierailtua kylissä ja pitäjissä, kuultu erilaisista mainioista hankkeista ja erilaisten yhdistysten toiminnasta, vierailtu idyllisissä maaseutupuodeissa ja erikoisemmissa pienissä yrityksissä, kierretty tapahtumissa ja tilaisuuksissa. Kuultu, nähty ja koettu maaseudun tavallista arkielämää eri muodoissaan. Ihastuttu tuotteisiin ja makuihin, talkoohenkeen ja huimiin uusiin ideoihin, kuultu tarinoita ja päästy kokemaan erilaisia kulttuurituokioita runonlausunnasta teatteriin ja historiakatsauksiin. On pistetty tiukasti korvan taakse satamäärin ideoita, on herätty arvostamaan entistä enemmän sitä työtä, mitä erilaiset yhdistykset, yritykset ja asukkaat maaseudulla asumisen elävöittämiseksi ja yhteishengen hyväksi ovat tehneet. Continue reading ”Mennään minne vaan!”

Matkalla jossain päin Suomea

Tuossa kuukausi sitten kollegani kirjoitti bloginsa alkuun siitä, miten aiheen löytäminen tähän elämänsä ensimmäiseen blogi-kirjoitukseen on vaikeaa. Tuntui kovin tutulta. Kun deadlinea edeltäneenä iltana selailin muiden tähän blogiin kirjoittamia juttua, totesin myös lukevani elämäni ensimmäistä kertaa mitään blogia. Aika heikoilla jäillä siis liikutaan. Henkilökohtaisesti maratonin, tai ainakin puolimaratonin, juokseminen olisi helpompaa ja nopeampaa kuin tämän tekstinpätkän kirjoittaminen. Ja kun ulkona on vielä heinäkuinen hellepäivä ja ajatukset siirtyvät väkisinkin nettiveneen ilmoituksiin, niin tuppaa tuo kuuluisa punainen lanka katkeilemaan vähän väliä.

Elokuu on siis alkanut. Suurin osa suomalaisista palailee työpaikoilleen. Lomastaan virkistäytyneenä. Osa suomalaisista viettää lomansa kotonaan tai mökillään. Vuoden mittaan rästiin jääneitä hommia tehden. On risusavottaa, matonpesua, terassin rakentamista. Ne suomalaiset, joiden koko kesäloma ei kulu tuolla työleirillä, matkailevat. Osa matkailijoista suuntaa etelään, varman auringon perään. Osa sentään matkailee kotimaassa.

Continue reading ”Matkalla jossain päin Suomea”

Ruisleipää ja sirkushuveja

Kuluvan ohjelmakauden lähtökiihdytys on ollut onnahteleva. Mutta se ei ole Leader-työn veteraaneille mitään uutta. Tosin kausi kaudelta liikkeelle lähtö on entistä verkkaisempaa. Toimintaryhmissä on oltu alusta alkaen lähtövalmiudessa, volttauksessa kierretty ympyrää Maaseutuviraston lähtökomentoa odottaen. ”(Hyrrä) valmis – yksi – kaksi – aja!”

Loppukiriä odotellessa on aikaa luodata mennyttä. Viime ohjelmakauden loppuraportti on valmistunut ja toimitettu EU-komissiolle. Loppuraportista selviää, että Manner-Suomen maaseutuohjelma 2007-2013 myötävaikutti 75 000 työpaikan syntymiseen tai säilymiseen maaseutualueillamme. Näistä 8 000 oli uusia työpaikkoja, loput säilyneitä tai hankeaikaisia.

Continue reading ”Ruisleipää ja sirkushuveja”