Etusivulle

Avainsana arkisto sanalle: maaseutu

Pitääkö olla huolissaan?

Kun tyttäreni syntyi, ymmärsin ensimmäisen kerran, että en enää koskaan kokisi aikaa jolloin en olisi huolissani. Aikaisemmin olin ollut tytär, sisko, vaimo, miniä ja nyt äiti. Kahdeksan vuotta myöhemmin syntyi seuraava lapsi ja vielä pari vuotta sen jälkeen perheen kuopus. Ja huomasin olevani edelleen tytär, sisko, vaimo, miniä, mutta ennen kaikkea äiti. Ja jatkuvasti jostakin huolissani…

Siihen aikaan myös ymmärsin, mitä tarkoittaa perheessä ruuhkavuodet. Meillä käytiin töissä, päivähoidossa, koulussa, harrastettiin, siinä sivussa hoidettiin suhteellisen suurta puutarhaa ja anoppia. Aivan, asuimme maalla ja anoppi ei viihtynyt kirkonkylässä, vaan rakennutti itsellensä mummonmökin tonttimme kulmalle. Meille muodostui kahden huushollin ja kolmen aikuisen yhteisö, oli alatupa ja oli ylätupa. Me lapsinemme, kissoinemme ja koirinemme asuimme ylätuvassa ja anoppi alatuvassa.

Kun lapset olivat pieniä, olivat huoletkin lapsiperheen huolia. Muistetaanko kuka oli menossa minnekin, olivatko mukana oikeat tavarat ja oltiinko paikalla oikeaan aikaan. Pysyisivätkö kaikki terveenä, kun oli se lomamatkakin tiedossa. Kun lapset olivat pieniä, pysyivät huoletkin paremmin siinä omissa nurkissa.

Päivähoitojaksot hoituivat suhteellisen näppärästi, arki huiteli omia latujaan. Asuttiin maalla ja monet huolet olivatkin lähinnä logistisia. Yksi lapsista pitäisi saada naapurikaupunkiin, mutta toisen pitäisikin olla ihan eri suunnassa samaan aikaan. Saadaanko kimppakyydit sujumaan vai miten tässä nyt toimitaan. Continue reading ”Pitääkö olla huolissaan?”

Fedja-setä, kissa, koira, rakennemuutos ja maaseudun tulevaisuus

Rakennemuutos, maaseudun tai elinkeinoelämän, on puhuttanut suomalaisia niin kauan kuin itse jaksan muistaa.  Oma ensikosketukseni rakennemuutokseen, vaikka sitä tuskin silloin ymmärsin, tapahtui varmaan joskus 70-luvun lopulla tai 80-luvun alussa, kun vanhempani lukivat minulle hiljattain kuolleen venäläisen lastenkirjailijan Eduard Uspenskin suosittua lastenkirjaa Fedja-setä, Kissa ja Koira.

Kyseinen kirja taitaa olla enemmän tai vähemmän tuttu jokaiselle 70-luvulla ja 80-luvun alussa lapsuuttaan viettäneelle. Kirjassa 6-vuotias vakavamielinen poika Fedja-setä karkaa kotoa ja muuttaa kaupungista pieneen kylään, jonne linja-autot ajoivat kaupungista aivan tyhjinä. Kylä oli autioitumassa, koska puolet asukkaista oli muuttanut joen toiselle puolelle rakennettuun kerrostaloon, jonka seurauksena puolet kylän taloista oli jäänyt tyhjilleen.

Fedja-setä, kissa ja koira -kirja tuli minulle hiljattain mieleen, kun luin uutisen, jossa kerrottiin, että Suomen Posti on irtisanonut kaikki Oulun pääpostin työntekijät. Postin aikomuksena on siirtää postipalvelut Raksilan City-Markettiin. Postista tuli mieleen posteljooni ja posteljoonista joskus edellisen vuosikymmenen alkuvuosina tehty syysretki pohjoisen Päijänteen rantamaisemiin, jonka aikana päädyimme viihtymistarkoituksessa ”modernisoimaan” edellä mainitun lastenkirjan ehkä suosituimman tarinan. Kyseissä tarinassa puhumaan oppinut Naakanpoikanen nimeltään Pitkäkynsi kysyi oveen koputtaneelta posteljooni Petshkiniltä – Kuka siellä?  Tähän Petshkin tietysti vastasi – Minä täällä, posteljooni Petshkin – Toin teille Pörriäisen. Tätä keskustelua jatkui kirjassa koko päivä, kunnes Petshkiniä alkoi heikottaa ja keskustelun osat Naakan ja Petshkinin välillä vaihtuivat.   Continue reading ”Fedja-setä, kissa, koira, rakennemuutos ja maaseudun tulevaisuus”

Trainee has left the building

Näkemiin Tuulos.

Aika on jälleen kulunut nopeasti ja minun on nyt siirryttävä uusien haasteiden pariin. Hämeenraitilla suorittamani markkinointiviestinnän harjoittelu on tullut päätökseensä. Olen ollut näitä hommia tekemässä helmikuun puolesta välistä asti. Matkan varrelle on mahtunut aivan huikeita hetkiä ja tietysti myös runsaasti haasteita. Olen oppinut paljon uusia asioita ja päässyt kokeilemaan sellaisia juttuja, joihin ei aikaisemmin ole ollut mahdollisuutta. Ajattelin, että voisin näitä vielä käsitellä tässä minun good bye -blogissa.

Meillä opiskelijoilla on tapana arvostaa harjoittelupaikkoja tarjoavat organisaatiot korkealle. Arvostus nousee, jos paikasta saa opinnäytetyöaiheen. Plussaa on myös se, että työssä pääsee tekemään oikeita käytännön asioita, jotka tukevat koulussa opittua. Nämä asiat toteutuivat minun kohdallani. Toimenkuvaani tässä harjoittelussa on kuulunut muun muassa sosiaalisen median päivittely, sisällöntuotanto, Hämeenraitti 4 US Campin organisointi, nettisivujen hallinnointi ja paljon muuta. Suhteellisen tuttuja juttuja liiketalouden koulutusohjelman ammattikorkeakouluopiskelijalle. Täysin uutena asiana minulle on Hämeenraitilla tullut juttujen kirjoittaminen. Tarkoitan siis hanke- ja yritystarinoita, joita voit bongata näiltä nettisivuilta. Toki artikkeleita olen aikoinaan lukiossa muutaman raapustellut, mutta en tässä mittakaavassa.

Näiden juttujen tekoon liittyykin paljon kivoja kokemuksia ja reissuja. Yhtenä esimerkkinä voin mainita ensimmäisen hanketarinani, jonka aiheena oli tuossa ’’naapurissa’’ sijaitseva Hanssin Jukka. Vähän kyllä tuli mietittyä, kuinkakohan tässä nyt taas käy. Nopeasti kuitenkin huomasin, että tämähän on ihan leppoista meininkiä. Sain kuunnella mielenkiintoisia tarinoita lentokoneen eri vaiheista ja pääsin istumaan lentäjän paikalle. Koneen sisällehän ei yleensä ihmisiä päästetä. Juttujen ansiosta tämä Hämptonin kantakaupungin juippi pääsikin näkemään hämäläistä maaseutua paljon tarkemmin kuin koskaan aikaisemmin. Tutustuin muun muassa Heinolaan ja Asikkalaan, joissa olin ehkä kerran lapsena viimeksi käynyt. Hämäläisten kuntien lisäksi pääsin tutustumaan aivan huikeisiin hämäläisiin hankkeisiin, yrityksiin ja näissä toimiviin ihmisiin.

Näin markkinoinnin opiskelijana minulla olisi myös muutama kehitysehdotus maaseututoimijoille. Huomasin, että markkinointi ja viestintä eivät välttämättä koe suurta arvostusta kaikkien toimijoiden keskuudessa. Ne nähdään ikään kuin vaivalloisina asioina ja niihin ei haluta panostaa. Enhän minä mikään ammattilainen ole (vielä), mutta totean silti, että markkinointi kuuluu asettaa yhtä korkealle tasolle kuin esimerkiksi kirjanpito ja muu laskentatoimi. Etenkin pienille yrityksille ja hankkeille tehokas markkinointiviestintä on elintärkeää. Maaseutu on täynnä potentiaalia. Se vain täytyy saada paremmin esille.

Työskentely Hämeenraitilla on antanut minulle paljon. Uskoisin, että näiden muutaman kuukauden aikana olen kehittynyt aivan uudelle tasolle monessa asiassa. Uskoisin myös, että Hämeenraitilta saadut kokemukset ja opit tulevat avaamaan minulle uusia ovia tulevassa työelämässäni. Tästä tahtoisin kiittää tuossa metrin päässä istuvaa työnantajaani Ullaa. Rautaiselta alan ammattilaiselta saatu jatkuva tuki ja palaute on ollut minulle tärkeää. Mukavasta harjoittelusta haluaisin kiittää myös Linnaseutu ry:n väkeä. Tämä harjoittelu on ollut juuri sitä, mitä halusinkin sen olevan ja vielä vähän enemmän.

Jaakko Launonen
harjoittelija – Hämeenraitti

Oma haaveeni

Istuin muinoin koulutuksessa, jossa vetäjä tiedusteli kaikilta osallistujilta mieleen painunutta elokuvaa menneiden vuosien varrelta.  Ajatukset harhailivat sitten lapsuusvuosien filmatisoinneissa Tappajahaista Tähtien sotaan… joista jälkimmäisen olisin kyllä ihan hyvin voinut myös valita tämän blogin aiheeksi. Mutta loogisinta on pysytellä maaseututeemassa, ja näin tehdään.

 

Oma haaveeni on, että joskus vielä aion ruveta elelemään maalaisiksi.

Vähän kalastella, syödä terveellistä maalaisruokaa. Ottaa nokoset laiturin nokassa, käyskennellä heinänkorsi suussa pitkin pellonpientareita. Savusaunoa joka ilta… ja ennen kaikkea nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta.

Paluu juurille, tässä tapauksessa haaveideni juurille, täytyy tapahtua perinteiseen tapaan: Mikä sen ihanampi tapa muuttaa maalle kuin istua kuorma-auton avolavalla ja tuntea ne ihanat raikkaat maalaistuoksut maisemien vaihtuessa pelloiksi ja lehmilaitumiksi. Pysähtyä tovi kyläkaupan luona, toinen vaikka maalaispankin kupeessa. Continue reading ”Oma haaveeni”

Unelma: koti maalla

Olen seurannut sosiaalisen median kautta Puolangan pessimistipäiviä jo jonkin aikaa. Loistavia lausahduksia ja päivän piristyksiä. Kerrassaan hienoa markkinointityötä pienen paikkakunnan näkyvyyden puolesta! Kyseessä on muuten Leader-hanke. Suosittelen tutustumaan. Tai siis suosittelin vielä eilen. Tänään kasvoille lävähti Puolangan pessimistien toimesta: ”Unelmat ovat pettymysten kivijalka”.

Olen unelmoija. Saan unelmoinnista lisämakua arkeen. Innostun helposti ja silloin realismi unohtuu. Ärsyynnyn, jos joku musertaa unelmani realismilla. Se uhkaa tappaa unelmani. Joskus unelmat kuolevat realismin iskusta kerralla, joskus kitumalla. Molempi pahempi.

Nyt asun paluumuuttajana keskustaajamassa. Maailmalta palatessani olin iloinen ensimmäisestä omasta kodista, joka oli hienossa, vanhassa kerrostalossa. Asunto oli pieni kuin mikä. Näin monta kertaa unta, että löysin asunnostani makuuhuoneen. Todellisuus oli toista. No nyt haaveissa on jo jonkin aikaa ollut oma talo. Maalla. Ei naapureita näköetäisyydellä. Kuitenkin suhteellisen hyvien yhteyksien päästä, ettei tarvitsisi autoa vaihtaa nelivetoon. Lankkulattiat, pönttöuuneja ja puuhella. Unelmia riittää. Keskeisintä on kuitenkin haave omasta rauhasta ja talosta missä on sielu. Continue reading ”Unelma: koti maalla”

Yritysryhmistä potkua yritysten kehittämiseen

Maaseutuohjelma tarjoaa yrityksille mahdollisuuden kehittää toimintaansa yritysryhmähankkeessa. Yritysryhmän kehittämishankkeessa 3-10 yritystä kehittää yhdessä toimintaansa ja samalla jokainen yritys voi myös kehittää omaa toimintaansa yrityskohtaisilla toimenpiteillä. Oma tukimuotonsa on lisäksi yritysryhmän koulutushanke, jossa toteutetaan neuvontaa ja valmennusta myös yksittäisille yrityksille. Koulutusryhmässä tulee olla vähintään 3 yritystä, eikä enimmäismäärää ole.

Yritysryhmässä yritysten on mahdollista kehittää monipuolisesti tuotannollista ja markkinointiin liittyvää yhteistyötä. Esimerkiksi matkailuyritykset voivat yhdessä panostaa kansainvälistymiseen tai pienet elintarvikeyritykset voivat etsiä yhdessä vientimarkkinoita ja suunnitella yhteistä tuoteperhettä. Avainsana on yritysten uudistaminen, mistään tavanomaisen tai säilyttävän yritystoiminnan tukemisesta ei ole kyse. Yritysryhmän tarkoitus on tukea ennen kaikkea muutosta yritysten toiminnassa, mikä auttaa niitä kasvamaan. Yritysryhmän julkinen rahoitus on 75% kokonaiskustannuksista, joten osallistuvat yritykset osallistuvat kustannuksiin omilla etukäteen sovituilla panostuksilla. Continue reading ”Yritysryhmistä potkua yritysten kehittämiseen”

Ota riski – rakastu suomenruotsalaiseen

Tämä on sitten allekirjoittajan elämän ihka ensimmäinen blogikirjoitus. Luulin jo onnistuneeni välttämään kirjoitusvuoroni kesälomakauden ja hyvän onnen armollisella avustuksella, mutta ei. Sain hyvissä ajoin ennen sovittua dead linea aurinkoisen muistutusviestin, joka palautti minut takaisin ”velvollisuuksien” pariin.

Tuskastelin kotona blogikirjoituksen aihetta: sen pitäisi olla asiallinen, mutta kiinnostava. Kirjoitus, jonka jaksaisi lukea loppuun myös sellainen henkilö, joka ei saisi lukemisestaan palkkaa tai olisi hakemassa hankerahoitusta. Tämän kirjoittaminen osoittautui yllättävän vaikeaksi. Minä kun olen viimeisimpien vuosikymmenten aikana tottunut kirjoittamaan lähinnä tieteellishallinnollista hankestrategiakebyrokraattia, mitä ei yleensä voi hyvällä tahdollakaan voi kutsua lennokkaaksi tai järin yleiskiinnostavaksi. Vaimon ohje kirjoittamiseen oli että: ”kirjoita mitä kirjoitat, mutta älä käytä siinä sanaa hankehaku”. No tuli sitten tuokin ohje juuri rikottua.

Continue reading ”Ota riski – rakastu suomenruotsalaiseen”

Kauden alku

Siellä se taas odottaa – Ihanan Keskellä.

Oikeastaan se olisi järkevintä koettaa myydä; ”Suomen kauneimman tanssilavan liepeillä, lähiruokamyymälä kävelymatkan päässä.”

Naapurin Jarille pitää soittaa, josko se toisi klapeja pihaan. Laskun voi jättää postilootaan pikitien varteen. Kuusiaitakin pitää leikkauttaa. Yksi sahuri sitä jo kävikin katsomassa, mutta sillä oli omien sanojensa mukaan liian pienet vehkeet. Tulkoon uudestaan. Laskun voi jättää sinne Jarin laskun viereen. Todennäköisesti siellä on myös kyläyhdistyksen jäsenmaksulappu. Maksellaan pois, niin voidaan käydä kodalla makkarat paistamassa hyvillä mielin.

Continue reading ”Kauden alku”

Leaderin ilosanomaa jakamassa

Ei sieltä EU:sta ole mitään hyvää tullut, tämän väitteen olen kuullut monet kerrat kuluneina vuosina. Pelkkää byrokratiaa, tarkastajia, tarkastajan tarkastajia, älyttömiä direktiivejä – tähän listaan on helppo löytää loputtomasti jatkoa ihmisten kanssa keskustellessa.

Uskallan kuitenkin väittää, että EU-koneistosta on tullut jotain hyvääkin, yhtenä parhaimmista on Leader. Rahoitusväline, jolla voidaan tukea maaseudun asukkaiden ideoita, pienten yritysten kehittämistä, ihmisen kokoisia ideoita. Leaderillä on tuettu lukuisia kylätalojen remontteja, kesäteattereita, urheiluseuroja, 4-H yhdistyksiä omissa ideoissaan, yrityksiä investoinneissaan. Lista on lähes loputon.

Continue reading ”Leaderin ilosanomaa jakamassa”

Maaseudun ”kehittäjä” – kuka se on?

Olen huomannut, että kun kerron työstäni tutuille, heillä on usein hieman ongelmia tajuta mitä oikein teen.

”Olen Hämeen ELY-keskuksessa maaseudun kehittämishommissa, me rahoitetaan maaseudun hankkeita ja yritystukia”.

Tuosta tulee kuulijalle useimmiten ensimmäiseksi mieleen maataloustuet, varsinkin näin upean ja onnistuneen traktorimarssin jälkeen.

Terminähän ”maaseudun kehittäminen” on jopa hieman kökkö. Siitä saattaa helposti tulla kuva, että maaseutu ja sen asukkaat ovat jollain lailla vajavaisia, joita täytyy ulkopuolelta ”kehittää”, jotta siellä sitten pärjättäisiin. Continue reading ”Maaseudun ”kehittäjä” – kuka se on?”