Etusivulle

Avainsana arkisto sanalle: opiskelu

Trainee has left the building

Näkemiin Tuulos.

Aika on jälleen kulunut nopeasti ja minun on nyt siirryttävä uusien haasteiden pariin. Hämeenraitilla suorittamani markkinointiviestinnän harjoittelu on tullut päätökseensä. Olen ollut näitä hommia tekemässä helmikuun puolesta välistä asti. Matkan varrelle on mahtunut aivan huikeita hetkiä ja tietysti myös runsaasti haasteita. Olen oppinut paljon uusia asioita ja päässyt kokeilemaan sellaisia juttuja, joihin ei aikaisemmin ole ollut mahdollisuutta. Ajattelin, että voisin näitä vielä käsitellä tässä minun good bye -blogissa.

Meillä opiskelijoilla on tapana arvostaa harjoittelupaikkoja tarjoavat organisaatiot korkealle. Arvostus nousee, jos paikasta saa opinnäytetyöaiheen. Plussaa on myös se, että työssä pääsee tekemään oikeita käytännön asioita, jotka tukevat koulussa opittua. Nämä asiat toteutuivat minun kohdallani. Toimenkuvaani tässä harjoittelussa on kuulunut muun muassa sosiaalisen median päivittely, sisällöntuotanto, Hämeenraitti 4 US Campin organisointi, nettisivujen hallinnointi ja paljon muuta. Suhteellisen tuttuja juttuja liiketalouden koulutusohjelman ammattikorkeakouluopiskelijalle. Täysin uutena asiana minulle on Hämeenraitilla tullut juttujen kirjoittaminen. Tarkoitan siis hanke- ja yritystarinoita, joita voit bongata näiltä nettisivuilta. Toki artikkeleita olen aikoinaan lukiossa muutaman raapustellut, mutta en tässä mittakaavassa.

Näiden juttujen tekoon liittyykin paljon kivoja kokemuksia ja reissuja. Yhtenä esimerkkinä voin mainita ensimmäisen hanketarinani, jonka aiheena oli tuossa ’’naapurissa’’ sijaitseva Hanssin Jukka. Vähän kyllä tuli mietittyä, kuinkakohan tässä nyt taas käy. Nopeasti kuitenkin huomasin, että tämähän on ihan leppoista meininkiä. Sain kuunnella mielenkiintoisia tarinoita lentokoneen eri vaiheista ja pääsin istumaan lentäjän paikalle. Koneen sisällehän ei yleensä ihmisiä päästetä. Juttujen ansiosta tämä Hämptonin kantakaupungin juippi pääsikin näkemään hämäläistä maaseutua paljon tarkemmin kuin koskaan aikaisemmin. Tutustuin muun muassa Heinolaan ja Asikkalaan, joissa olin ehkä kerran lapsena viimeksi käynyt. Hämäläisten kuntien lisäksi pääsin tutustumaan aivan huikeisiin hämäläisiin hankkeisiin, yrityksiin ja näissä toimiviin ihmisiin.

Näin markkinoinnin opiskelijana minulla olisi myös muutama kehitysehdotus maaseututoimijoille. Huomasin, että markkinointi ja viestintä eivät välttämättä koe suurta arvostusta kaikkien toimijoiden keskuudessa. Ne nähdään ikään kuin vaivalloisina asioina ja niihin ei haluta panostaa. Enhän minä mikään ammattilainen ole (vielä), mutta totean silti, että markkinointi kuuluu asettaa yhtä korkealle tasolle kuin esimerkiksi kirjanpito ja muu laskentatoimi. Etenkin pienille yrityksille ja hankkeille tehokas markkinointiviestintä on elintärkeää. Maaseutu on täynnä potentiaalia. Se vain täytyy saada paremmin esille.

Työskentely Hämeenraitilla on antanut minulle paljon. Uskoisin, että näiden muutaman kuukauden aikana olen kehittynyt aivan uudelle tasolle monessa asiassa. Uskoisin myös, että Hämeenraitilta saadut kokemukset ja opit tulevat avaamaan minulle uusia ovia tulevassa työelämässäni. Tästä tahtoisin kiittää tuossa metrin päässä istuvaa työnantajaani Ullaa. Rautaiselta alan ammattilaiselta saatu jatkuva tuki ja palaute on ollut minulle tärkeää. Mukavasta harjoittelusta haluaisin kiittää myös Linnaseutu ry:n väkeä. Tämä harjoittelu on ollut juuri sitä, mitä halusinkin sen olevan ja vielä vähän enemmän.

Jaakko Launonen
harjoittelija – Hämeenraitti

Hämeestä Venetsiaan ja takaisin

Koko elämäni olen asunut täällä Hämeessä kaukana kaikesta suuren maailman meiningistä. Halusin vaihtelua ja uusia kokemuksia. Halusin laittaa itseni testiin. Tilaisuutta tarjottiin ja siihen tartuin. Lähdin suorittamaan opintojani läntiseen Saksaan. Kaupunkina ja uutena kotinani toimi jalkapallojoukkueestaan tunnettu Mainz.

Sopeutuminen Frankfurtin metropolialueelle vaati aikansa, vaikka Saksan ja Suomen kulttuureissa ei niin suuria eroja olekaan. Suomen kieli oli vaihtunut englantiin ja tökkivään saksaan. Kaupoissa ei enää käytykään sunnuntaisin. Kaverit ja muut läheiset olivat kahden tuhannen kilometrin päässä. Koulunkäynti oli vaihtunut modernista vanhanaikaiseen. Oma auto oli vaihtunut linja-autoihin ja raitiovaunuihin. Fazerin sinistä ei saanut lähikaupoista. Continue reading ”Hämeestä Venetsiaan ja takaisin”