Etusivulle

Avainsana arkisto sanalle: työ

MAMILin tunnustuksia

Minulla tulee puoli vuosisataa täyteen tänä vuonna ja olenkin huomannut, kuinka vuodet ovat muuttaneet itseäni ja kenties muitakin. Siinä, missä vielä parikymmentä vuotta sitten maanantaiaamuisin vertailtiin lähinnä viikonloppuna kuluneiden kaljojen määrää, nykyisin tuntuu yleisin vertailtava suure olevan lihasvoimin liikutut kilometrit ja niihin käytetty aika. Varsinkin meidän keski-ikäisten miesten keskuudessa tämä tuntuu olevan erittäin suosittu puheenaihe. Joku juoksee, joku hiihtää, joku suunnistaa ja itse koitan pyöräillä.

Toki monet ovat liikkuneet koko ikänsä, mutta aika yleistä tuntuu olevan saada liikuntapistos 40 ikävuoden kilometritolpan jälkeen. Kun aamuisin kolottaa ja kengännauhoja solmiessa huomaa pohtivansa, josko tarralenkkarit olis kiva juttu. Tajuaa, että alkaa olla porukan nuorin enää citymarketin peliautomaateilla ja että ei ehkä kuitenkaan elä ikuisesti tai edes kauaa, ellei tee asialle jotain. Continue reading ”MAMILin tunnustuksia”

Kultasepästä kyläaktivaattoriksi

Viime aikoina näkynyt #Olisinpatiennyt-haaste herätti itsessäkin tunteita. Vanhojahan ei saisi muistella. Tikulla silmään. Tikut valmiiksi ja tuikkaus tähän suuntaan.

En halunnut mennä peruskoulun jälkeen lukioon. Halusin opiskella isäni jalanjäljissä kultasepäksi. Pakollinen käynti opinto-ohjaajalla oli järkytys. Opo: ”mitä sinä sinne kultaseppäkouluun haet, et pääse kuitenkaan”. Eihän 15-vuotiaalle ujolle oman tiensä etsijälle voi noin sanoa!
Vaan kuinkas sitten kävikään? Pääsin sisään! Kyllä, olin itsekin yllättynyt. Hakijoita oli muistaakseni noin 300. Onneksi en lannistunut oponi sanoista. Vaan toteutin unelmani. Continue reading ”Kultasepästä kyläaktivaattoriksi”

Ainainen kiire

Juttelin erään kollegani kanssa ja totesimme meillä molemmilla olevan hurjasti tekemättömiä töitä rästissä. Ei nyt mitään akuuttia päälle kaatuvaan, mutta loppua ei näy. Eipä silti, hyvähän se on että töitä riittää.

Mutta mistä tämä jatkuva ja ainainen kiire johtuu? Kaikki tekniset vempaimet ja järjestelmät helpottavat ja nopeuttavat työntekoa ja silti syntyy ruuhkaa. Vai helpottavatko ja nopeuttavatko nämä työntekoa helpottavat laitteet työntekoa? Nykymaailmassa on valtava määrä tietoa, joka on käytännössä helposti saavutettavissa ja siksi kaikkien saatavilla. Jokaiseen asiaan löytyy siten yhä enemmän taustatietoa. Ennen jonkin asian taustojen selvittämiseen riitti 10 riviä tekstiä, nyt sitä tarvitaan 10 sivua. Noin suhteellisesti ajateltuna.

Olemme siis kehässä, jossa saatavilla olevan tiedon määrä kasvattaa tiedon tarvetta. Kun tähän kierteeseen vielä lasketaan tietoyhteiskunnan haavoittuvaisuudelta suojautuminen, niin kiireitä on tiedossa. Ennen kun mikään data ei liikkunut verkossa, ei verkosta tulevia uhkia tarvinnut pelätä. Nykyään kun kaikki tieto on sähköisenä, on verkon kautta tuleva uhka nähtävästi realistinen ja siksi otettava huomioon. Ja toukokuun lopussa tulleesta sähköpostitulvasta päätellen moni toimija onkin ottanut aiheeseen liittyvän uuden lainsäädännön huomioon. Continue reading ”Ainainen kiire”

Työtä ennen lomaa

Toiseksi viimeinen työpäivä ennen lomaa. Lehdissä ja mediassa on ohjeita miten järjestelet työt niin, että on hyvä jäädä lomalle. Kevennä työtahtia ennen lomaa ja tee lista tekemättömistä töistä, jotka vielä ennen lomaa pitää tehdä. Siirrä muut suosilla syrjään.

Kuten voi kuvitella, oikeassa elämässä ei useinkaan mene näin, vaan juuri viimeisinä päivinä tulee jotain yllättävää, mitä pitää hoitaa. Virkamiestä riivaa lievä paniikki: tuleeko tarvittavat liitteet hakijoilta ajoissa, vieläkö Leadereistä tulee jotain, saako nää valmiiksi ennen lomaa? Mikä se juttu oli, mitä lupasin kommentoida, mihin viestiin piti jo eilen vastata? Ja työaikaseuranta, asiakastyytyväisyyskyselyt ja ai niin, blogi-tekstikin piti kirjoittaa!

Tämä tuntuu toistuvan joka vuosi ennen kesälomaa. Näköjään sitä vaan ei opi, vaan itseaiheuttaa tämän tilanteen vuosi toisensa jälkeen. Olen kuullut villejä huhuja, että on olemassa ihmisiä, jotka pystyvät tekemään suunnitelmia ajankäytöstään ja jopa toteuttamaan ne! Tällaisina päivinä kadehdin vilpittömästi heitä, vaikka valitettavan usein tuntuukin, että nykymaailmassa suunnitelmat, ohjelmat ja strategiat ovat päätarkoitus eivätkä apuväline. Continue reading ”Työtä ennen lomaa”

Kalatalousaktivaattorin työ, puisevaa puurtamistako?

Hakemuksia, lomakkeita, kirjelmiä,

ohjeita, pykäliä, artikloita!

Niitäkin, mutta onneksi paljon muutakin!

Viime kuussa pääsin osallistumaan useisiin mielenkiintoisiin tapaamisiin. Pääsin myös tutustumaan Kasnäsin kalajauhotehtaaseen. Siellä tuotetaan kalajauhoa, joka on pohjana maailman ekologisimmaksikin mainitulle Itämerirehulle, jota käytetään kirjolohien kasvatukseen. Eikö olekin mielenkiintoista!

Viime viikolla ja tämän viikon alkuviikosta jouduin kyllä painimaan hankalien asioiden parissa. Kalasatamien määräaikaishakuun liittyvät artiklat aiheuttavat päänvaivaa. Lisäksi parin yrittäjän maksatushakemuksissa oli ongelmia. Ei ollut yhtään mielenkiintoista!

Tänään kävimme viestintäassistenttimme Hennan kanssa tutustumassa ankeriaan merkintään Padasjoella. Kalat oli pyydetty Vääksynjoessa sijaitsevalla ankeriasarkulla ja viety sitten Padasjoelle säilöön. Continue reading ”Kalatalousaktivaattorin työ, puisevaa puurtamistako?”

Ulkotöistä sisätöihin – harjoitellen

Ensin ulkotöitä

Maaliskuun alussa ahersin vielä ulkotöissä Salpausselän kisamontussa. Opiskeluuni sisältyi olla vapaaehtoisena Lahti2017-kisoissa reilun kolmen viikon ajan.

Ennen kisoja somistimme tapahtumapaikkoja suksiaitoja ja havukoristeita tekemällä sekä kankaita ja banderolleja ripustelemalla. Nippusiteet tulivat hyvin tutuiksi…

Kisojen aikana pidimme huolta, että yleisilme oli kondiksessa ja korjailimme tarvittaessa repsahtaneita kohtia. Kisojen jälkeen sitten purimme vauhdilla kaiken, minkä olimme muutamaa viikkoa aikaisemmin rakentaneet. Muutamassa päivässä tapahtumapaikalla ei näkynyt enää yhtään violettia kangasta tai muutakaan viitettä siitä, että jotain oli yleensä tapahtunut.

Tällaista on tapahtuman järjestäminen. Se tulee ja se menee. Muistot vain jäävät, mutta nehän tässä ovatkin pääasia! Continue reading ”Ulkotöistä sisätöihin – harjoitellen”

Leader-kehittämishankkeiden pariin!

Olen uusi Leader-kehittämistukien käsittelijä Hämeen ELY-keskuksessa. Yritän sovittaa koon 37 jalkaani reippaasti yli 40 numeron saappaisiin: edeltäjäni Ari Lindqvist on ollut EU-jäsenyyden alusta asti Leader-toiminnassa mukana ja tunsi asiat etu- ja takaperin. HUH! Hain tehtävää mottonani, että vierivä kivi ei sammaloidu. Muutaman kuukauden kokemuksella voin sanoa, että se onkin osoittanut toimivaksi motoksi: on erittäin virkistävää opetella uusia asioita. Senkin tällä muutaman kuukauden kokemuksella voin jo todeta, että tämä työ on aivan huippua! Että virkamies voi tuntea näin suurta työniloa! Leader-hankkeet ovat ihmisen kokoisia ja konkreettisia, ja on ilo olla mukana tukemassa kansalaisten innolla suunnittelemia ja toteuttamia hankkeita. Olen konkreettisesti istunut tuetulla tuolilla ja lähes vedet silmissä kuunnellut yhdistysaktiivin kertomusta siitä, miten Leader-tuella on helpotettu heidän toimintaansa. Hoidan ELY-keskuksen puolelta EMO ry:n, Linnaseutu ry:n ja LounaPlussa ry:n kehittämishankkeiden asioita. Vaikka olenkin hiihdossa perinteisen tyylin naisia, niin toivottavasti muuten elämässäni voin ajatella asioita uudesta vinkkelistä. Continue reading ”Leader-kehittämishankkeiden pariin!”

Työnhaun viidakossa

Juuri samaisena päivänä, kun tämä teksti julkaistaan, olen entiseen opinahjooni kutsuttuna kertomassa työstäni ja siitä, miten päädyin nykyiseen työhöni.  Omalla kohdallani vastaus viimeiseen kysymykseen on, että päädyin nykyiseen työhöni monen iloisen sattuman summana. Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä onnekkaita, vaan toisille työnhakukin on jo täyttä työtä!

Taannoin Helsingin Sanomat julkaisi artikkelin, jossa nostettiin esille se, että tulevaisuudessa cv:tä ja työkokemusta tärkeämpää on työnhakuvaiheessa tuoda esille oma kehittymiskyky ja halu oppia uutta. Väittämä perustuu siihen, että työnkuvat vaihtuvat nopeasti, jolloin työntekijällä täytyy olla todellinen halu kehittyä työtehtävien tahdissa. Uskon asian olevan juurikin näin, mutta samalla hetkellä työnhakuvalmennuksissa painotetaan cv:n ja työhakemuksen sisällön tärkeyttä.

Yhtenä haasteena työnhakijalla työnhaussa on varmaankin se, että työnhaku kehittyy niin hurjaa vauhtia, että pian perinteinen työhakemus ja cv ovat jo kivikautisia työkaluja. Tilalle ovat tulossa visuaaliset cv:t, video cv:t, sähköiset portfoliot ja ties mitä muuta. Itseäni tämä työnhaun teknistyminen jopa vähän hirvittää, saatikka sitten palkkatuella töissä olevia asiakkaitamme.  Olenkin pohtinut, että pärjääkö työmarkkinoilla jatkossa parhaiten se henkilö, joka omaa parhaan tietoteknisen osaamisen videohakemuksineen vai voiko hakija pärjätä vielä perinteisin menetelminkin ilman teknisiä hienouksia ja profiilia LinkedIn:ssä. Continue reading ”Työnhaun viidakossa”

Ystävyydellä ja suurella rakkaudella

Ystävänpäivän iltana kirjoittaessani vääjäämättä kohdalle tulevaa blogivuoroa en voi olla kirjoittamatta rakkaudesta.

Rakkaus. Sana, jota viistoistakesäisenä ei uskaltanut oikeastaan edes lausua. Niin pelottavan voimakas sana. Sanan käsite, sisältö ja vahvuus on elänyt ikävuosien karttuessa. Rakkaudesta on tullut arkipäivää vahvalla värinällä. Kynnys kutsua asioita tai ihmisiä rakkaiksi on hioutunut parisatavuotiaan lankkulattian lailla.

Mitä minä rakastan? Rakastan aamulla unenhiekkaa silmistään hierovaa lasta, joka niin lämpimänä istahtaa pöydän ääreen palveltavaksi. Kulmat kurtussa, suu mutrussa, ajatukset unen ja alkavan koulupäivän välimaastossa.

Rakastan valostuvia aamuja. Kevättä. Sitä tunnetta, kun epämääräisen harmaan ajanjakson jälkeen joku on pessyt silmälasit. Continue reading ”Ystävyydellä ja suurella rakkaudella”

Äitiyden urilla

Toisinaan mietin, kumpi on se varsinainen työpäivä, toimistossa kahdeksasta neljään vaiko kotona loppuilta pienen taaperon kanssa. Olen tullut siihen tulokseen, että kyllä se varsinainen työpäivä taitaa alkaa vasta siitä, kun lähden neljältä hakemaan lasta hoidosta. Miksi näin? No siitä syystä, että täällä LounaPlussan toimistolla on vaan niin kertakaikkisen mukavaa työskennellä energisten LounaPlussan likkojen kanssa!

Kun minulle vuoden 2015 lopussa tarjoutui mahdollisuus hakea TriPla-hankkeen hankesihteeriin paikkaa, en empinyt hetkeäkään. Äitiysloma oli juuri loppumaisillaan ja kaipasin jo uusia haasteita kodin ulkopuolella. Kaikki taivaanmerkit olivat ilmeisesti sillä hetkellä puolellani, sillä sain joulukuussa tiedon, että olen tullut valituksi paikkaan. Voi sitä onnen ja kiitollisuuden määrää!

Kermana kakun päällä, työpaikka oli lähellä ja LounaPlussan väki minulle jo entuudestaan tuttua, joten tiesin melko varmasti viihtyväni tulevassa työssäni. Monet lähipiirissäni kauhistelivat valintaani palata niin nopealla aikataululla äitiyslomalta töihin ja vieläpä laittaa niin pieni lapsi kokopäivähoitoon. Onnekseni olen saanut todeta, että kaikki on sujunut tähän mennessä hyvin.

Continue reading ”Äitiyden urilla”